Digitalisaatiota pintaa syvemmältä, osa 3

Olen nyt saanut kirjoitettua ensimmäisen luonnoksen tulevaisuudentutkimuksen Causal Layer Analysis -työstä. Tämä on siis ns. nauruversio ja kaikenlaiset kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Tulevaisuus eli deadline kuitenkin lähestyy vääjäämättä. Tarkoitukseni on nyt viikonloppuna kirjoittaa työ loppuun eli lähinnä lisätä menetelmän kuvauksen yms. tietellisen työn edellyttämät asiat. Samaten kirjoitan johtopäätökset ja muutosvaatimukset.

Lopulta päädyin karsimaan rankalla kädellä väitteiden määrää. Näin saan työn mahtumaan määrättyihin sivurajoihin ja se keskittyy tiiviimmin ydinajatukseen eli pohdintaan digitalisaation siunauksellisuudesta. Tämä lopullinen teema tuli itsellenikin pikkuisen yllätyksenä (työskentelymenetelmäni ovat usein sellaisia, että asioita ei suunnitella aivan loppuun etukäteen). Samaten yllätykseni tuli pohdintojen synkkyys; yritän johtopäätöksissä ja muutosvaatimuksissa tuoda positiivisuutta peliin.

Tekstin kriittisyyteen on kolme syytä:

– CLA on nimenomaisesti kriittinen menetelmä. Eli litania-puhetta – on se sitten positiivista tai negatiivista – ei niellä sellaisenaan, vaan pyritään näkemään sen taakse myös vastaväitteillä.

– Yksi tulevaisuudentutkimuksen tehtävistä on antaa suositusohjeita nykyhetkessä tehtäville päätäksille. Tällöin yksi keino on luoda sekä utopioita (=näin voi käydä, mikäli teette nyt oikean päätöksen) että dystopioita (=näin voi käydä, mikäli teette nyt väärän päätöksen)

– Teiltä saamani erittäin arvokas apu ja ideat olivat lähes kauttaaltaan hyvin kehitysoptimistisia ja kovin vähän vaihtoehtoisia ajatuskulkuja esittävää (eli ilman pahaa tarkoitusta sanottuna: Digitalist Network -“kuplassa” vahvistitte toistenne kehitysoptimistisia mielipiteitä). Tämmöinen yhteisö muodostaa loistavan kehyksen CLA:lle (tämänkin ymmärsin vasta jälkeenpäin). Toisaalta olette sen verran erinomaisia sanan käyttäjiä, että vastaväitteisiinkin piti etsiä väkevää retoriikkaa.

Huomautettakoon vielä, että luokittelen kyllä itsenikin digitalistiksi ja kehitysoptimistiksi. Toisaalta haluan ymmärtää enemmän myös omasta logiikastani, miksi ajattelen niinkuin ajattelen.

Mutta pidemmittä alkusanoitta, tässä teille viihdettä viikonlopuksi:

 

6.1. Digitalisaation eteneminen on väistämätöntä

Taso 1. litania

Digitalisaation eteneminen on väistämätöntä

Taso 2. tekniset/sosiaaliset syyt (rationaalinen perustelu)

Väitteen perustelu

Digitalistit pitävät digitalisaation etenemistä automaattisena asiana ja analogisena teollistumisen kanssa. Perusteina on mm:

a) hyödyttää useampia,

b) kilpailu pakottaa kehittymään,

c) Mooren lain mukainen tietokoneiden tehon kasvaminen ja vastaavasti laskenta- ja tallennuskapasiteetin hinnan laskeminen,

Mooren lailla tarkoitetaan prosessorivalmistaja Intelin perustajan Gordon E. Mooren vuonna 1965 ennustusta transistorien lukumäärän kaksinkertaistumisesta kahden vuoden välein. Käytännössä useammin esitetään Mooren lain seurausta tietokoneen laskutehon kaksinkertaistuminen 18 kuukauden välein. Aika on lyhyempi, koska siinä otetaan huomioon myös transistoreiden tehon kasvaminen. Mooren laki molemmissa esiintymismuodoissaan on varsin hyvin pitänyt paikkaansa tähän asti.  [Wikipedia: Mooren laki]

d) fyysisten kasvun rajojen puuttuminen ja

e) sovellusten ja ratkaisujen kehittyminen.

Eli digitalisaation lisääntyminen on trendi.

 

Väitteelle vastakkaiset perustelut

On kuitenkin olemassa joitakin heikkoja signaaleita, jotka eivät välttämättä vaikuta päätrendiin, mutta saattavat muuttaa sitä, miten ymmärrämme internetin ja digitalisaation tänään.

Great Firewall of China” eli Kiinan kommunistisen puolueen pyrkimys estää heille epäsuotuisan sisällön näkyminen Kiinassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jotkut ulkomaiset palvelut on kokonaan estetty Kiinan internetissä ja siitä onkin itse asiassa tullut intranet. Muissakin itsevaltaisissa valtioissa on pyrkimystä samaan, sillä vapaa tiedonvälitys, mitä digitalisaatio osittain on, on diktaattorin vallassa pysymisen suurin uhka. Toteutuessaan tämä kehitys johtaa internetin pirstoutumiseen kansallisvaltioiden muodostamiin saarekkeisiin tai ainakin totalitaaristen valtioiden irrottautumiseen maailmanlaajuisesta verkosta.

Vaikka totalitarismi näyttääkin olevan kaukana länsimaisista demokratioista, niin samaan voi johtaa yritykset suitsia internetissä tapahtuvaa kaupankäyntiä ja muuta vaihdantaa esim. ylimääräisellä verotuksella. Kaupallisen toimeliaisuuden kasvaessa internetissä voi kansallismieliselle poliitikolle tulla mieleen estää kaupankäynti, jota ei pääse verottamaan. Tekniikka on jo olemassa, kiitos Kiinan.

Toinen internetin yhtenäisyyttä uhkaava heikko signaali on suunnitelma verkkoneutraliteetin lopettamisesta.

Verkkoneutraliteetti (verkon neutraliteetti, nettineutraliteetti; engl. net neutrality, network neutrality) tarkoittaa sitä, että kaikki verkon liikenne on samanarvoista ja tulee kohdelluksi verkon läpi kulkiessaan samalla tavalla riippumatta liikenteen sisällön tyypistä, liikennettä lähettävästä tai vastaanottavasta sovelluksesta, käyttäjien henkilöllisyydestä tai muista tällaisista tekijöistä. Verkkoneutraliteetti on keskeinen osa vapaan ja avoimen internetin toimintaa. Neutraliteetti on eräs niistä ominaisuuksista, joiden ansiosta internetistä on tullut se, mitä se tänä päivänä on: kukoistava maailmanlaajuinen viestintä- ja palveluverkosto. Verkkoneutraliteetin ollessa voimassa internet tukee kuluttajanoikeuksien toteutumista, sananvapautta ja esteetöntä uusien palvelujen sekä sisältöjen innovaatiota verkossa – edistäen siis yhteiskunnan hyvinvointia sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta. [Effi: Verkkoneutraliteetti]

Vuonna 2013 jo 66 % verkon liikenteestä tuli videonjakopalveluista kuten Youtube ja Netflix. Vuonna 2018 videoiden jaon osuus kaikesta internet-liikenteestä ennustetaan olevan 79 % [Cisco]. Videoiden jako on merkittävästi nouseva trendi, kun matkapuhelimien videokameroiden laatu paranee ja tästä seuraa verkkokapasiteetin (kaista ja nopeus) kysynnän kasvu, joka puolestaan saattaa johtaa verkkoneutraliteetin murenemiseen. Mikäli verkkoneutraliteetista luovutaan voi lopputuloksena olla vastaava verkkojen eriytyminen, tässä tapauksessa kaupallisuuden perusteella.

Mooren laki on pitänyt tähän asti hyvin pintansa ja sen ennustetaan jatkuvan vielä ainakin 2010-luvun. Suurimpana syynä tälle on ollut, että prosessorien kehittäjät ovat saaneet mahtumaan entistä enemmän piiatomeja piirilevylle. Mutta tällekin kehitykselle tulee fyysinen raja eli piiatomin koko vastaan jossakin vaiheessa. Eli vaikka virtuaalimaailmassa ei fyysisiä rajoja käytännössä esiinnykään, niin reaalimaailmassa prosessoreissa, joissa se virtuaalimaailma luodaan, fysiikan lait edelleen pätevät.

 

Taso 3. maailmankuva ja arvot

Väitteen puolustajien maailmankuva on hyvin kehitysoptimistinen, että “kehitys kehittyy” ja ehkä hieman insinöörimäinen eli uskotaan, että teknologia kyllä ratkaisee ongelmat.

Digitalisaation hidastumiseen ei merkittävässä määrin usko oikeastaan kukaan. Vastaväitteiden takana on enemmän huoli siitä, että internetin vapaus on uhattuna ja ne esitetään lähinnä skenaariona nykyisille päätöksentekijöille ja kehotuksena tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä. Vastaväitteiden esittäjien maailmankuva on piraattimainen eli korostetaan tiedonkulun, kommunikoinnin ja mielipiteen vapautta.

Kumpikin puoli on markkinatalousmyönteinen, piraattien osalta kuitenkin siten, ettei rahalla saa ostaa enempää vapautta kuin muilla on.  Kumpikin osapuoli haluaa pitää valtion, esiintyy se sitten diktatuurina tai verottajana, mahdollisimman kaukana internetistä.

 

Taso 4. myytti/metafora

Kehitysuskoon liittyvistä myyteistä kirjoittaa väkevän kriittisesti Matti Sarmela:

”Tältä kannalta voitaneen kärjistetysti sanoa, että länsimaisen yhteiskunnan suhdetta ympäristöönsä hallitsee kehityskultti, usko rajattomaan kasvuun ja loputtomaan kehitykseen. Teollistuneiden maiden taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sotilaallisen imperialismin – kulttuuri-imperialismin – mukana siitä on tullut nykymaailman levinnein uskonto. Vaikka pyrkimys kehitykseen, yhä paremman ja paremman ympäristön luomiseen on länsimaisen kulttuurin positiivisimpia voimia, kehityskultista on tieteellis-teknisenä aikakautena tullut pakkokehityksen uskonto. Se tukee meritokratian valtarakenteita. Kehitysusko antaa moraalisen oikeutuksen länsimaisen kulttuurin suurille päämäärille; niitä ei oikeastaan ole lupa epäillä eikä arvostella. Instituutiona kehityskulttiin kuuluu uskontojen yleisiä rakennepiirteitä, omat myyttinsä ja riittinsä.” [Sarmela, s. 164]

”Toisen kehitysmytologian perusaineiston muodostavat varoitustarinat kehityksen vastustamisesta ja ihmisistä, jotka uskalsivat särkeä kehruujennyn. Nämä kertomukset sanktioivat kehitystabun rikkomukset. Länsimainen kulttuurihistoria on täynnä liikuttavia tarinoita kehitysuskon sankareista, jotka voittivat kehityksen vastustajat…

Kansantaloudellinen hyötylaskelma on puolestaan avain kaikkeen, hyvä sanoma, evankeliumi, joka vapauttaa kehityksen. Oikeastaan länsimaissa – valkoisen miehen kulttuurissa – on kahta lajia hyötyuskontoa: toiset lupaavat organisaatioon uskoville palkinnon tuonpuoleisessa, toiset tämänpuoleisessa elämässä. Organisaatio, kirkko on tärkeämpi kuin Jumala.” [Sarmela, s. 166]

 

Huolimatta piraatti-liikkeen nuoruudesta, silläkin on jo omat myyttinsä rakennettu.

Piraatti tarkoittaa merirosvoa ja alunperin piratismilla on netissä tarkoitettu laitonta kopiointia. Nimi on tullut ruotsalaisesta, vuonna 2003 perustetusta The Pirate Bay -web-sivustosta, joka oli aikanaan maailman suurin laittomasti kopioidun digitaalisen sisällön lähde. Se viittaa siis tietyn tyyppiseen digitalisaatioon.

 

6.2 Digitalisaation avulla parannetaan ihmisten hyvinvointia

Taso 1. litania

Digitalisaation avulla parannetaan ihmisten hyvinvointia

 

Taso 2. tekniset/sosiaaliset syyt (rationaalinen perustelu)

Väitteen perustelu

Digitalisaatio helpottaa ihmisiä. Kaikki maailman tieto on helposti saavutettavissa silloin kuin sitä tarvitaan. Samaten digitalisaatio tekee helpommaksi ja edullisemmaksi kommunikaation sekä erilaisten asioiden hoitamisen ja kuluttamisen.

Kommunikaation helpottuminen vähentää liikkumistarvetta, joka taas vähentää liikenteen päästöjä ja näin ollen ympäristön kuormittaminen vähentyy. Samaan johtaa 3D-tulostamisen yleistyminen. Myös materiaalisen kuluttamisen korvautuminen palveluilla, jota digitalisaatio edistää, tulee pienentämään ympäristön kuormittumista.

Internet kiistatta luo uutta liiketoimintaa ja tästä seuraa taloudellista hyvinvointia.

Tiedon leviäminen ja kommunikaation helpottumisen myötä sanotaan myös demokratian leviävän. Esimerkkejä ovat mm. ”Twitter-vallankumous” eli mellakat Iranin presidentin vaalien seurauksena vuonna 2009 [Wikipedia: 2009…], Tunisian vallankumous 2010 [Wikipedia: Tunisian Revolution], Egyptin vallankumous 2011 [Wikipedia: Egyptian Revolution] ja koko ns. Arabikevät 2012 [Wikipedia: Arab Spring].

 

Väitteelle vastakkaiset perustelut

Kriitikot sanovat, että pääsy kaiken maailman tietoon aiheuttaa infoähkyä ja henkistä pahoinvointia. Tämän pukee sanoiksi Martti Lindholm Facebook-keskustelussa:

”Elämän hektisyys, kiire ja uutisnarkkariuden sävyttämä bittien pikaruokakulttuuri saattaa ihmisen vielä hyvin arvaamattomaan henkiseen rappioon. Aivomme eivät edelleenkään kehity samaa vauhtia tekniikan kanssa. ;-) ”

Kriitikoiden mielestä kuluttamisen helpottuminen ei ole positiivinen asia ympäristön eikä edes ihmisten kannalta.

Digitalisaatio vaatii sähköä käyttäviä tietokoneita. Palvelinkeskukset ovat merkittäviä energian käyttäjiä ja energian tarve ei ole ainakaan vähenemään päin huolimatta teoreettisesta liikkumistarpeen vähenemisestä.

Aiheuttaa työttömyyttä ja eriarvoisuuden kasvua. Näitä on analysoitu tarkemmin myöhemmin väitteessä ”Digitalisaatio kasvattaa työttömyyttä ja tuloeroja”.

Demokratian tila ei ole parantunut oikeastaan yhdessäkään arabikevään maassa. Pikemminkin voi sanoa, että ko. maiden kansalaiset voivat huonommin sosiaalisen median siivittämien levottomuuksien ja niitä seuranneiden sotien takia. Myös diktatuurien puolustuskeinot internettiä vastaan, joita on käsitelty väitteessä ” Digitalisaation eteneminen on väistämätöntä”, ovat omiaan heikentämään demokratiaa.

Koska internet levittää tietoa ja tarjoaa pääsyn kaiken maailman tiedon äärellä, se vastaavasti tarjoaa myös erinomaiset mahdollisuudet levittää harhaanjohtavaa tietoa ja suoranaista propagandaa. Tiedon kuluttajan pitäisi pystyä erottamaan oikea tieto disinformaatiosta.

 

Taso 3. maailmankuva ja arvot

Väitteen puolustajien maailmankuva on markkinatalousmyönteinen. Markkinatalous parantaa kaikkien hyvinvointia.

Vastaväitteiden esittäjien maailmankuvasta löytyy markkinatalouden ja materialismin vastustajia. Huolimatta siitä, että myönteisesti digitalisaatioon suhtautuvia ei oikein voi materialisteiksi luokitella.

Digitalisaation vaikutuksesta demokratiaan ollaan suunnilleen samaa mieltä. Mekanismin ajatellaan olevan disruptio diktatuureja vastaan. Lähinnä ero on optimistien, realistien ja pessimistien välinen. Maailmankuvana on luonnollisesti käsitys länsimaisesta demokratiasta parhaana mahdollisena yhteiskuntamallina.

 

Taso 4. myytti/metafora

Infoähkyä ja vastaavia teknisen kehityksen ihmisaivoille aiheuttamien haasteiden mahdottomuutta perustellaan usein evoluutiolla:

”Aivomme ovat kehittyneet nykyiselleen pääosin aikana, jolloin ihminen sai ravintonsa metsästämällä ja keräilemällä. Siksi ne eivät sovellu kovin hyvin elämään tämän päivän maailmassa.” [Rolf Dobelli].

Tästä päästäänkin mielenfilosofisiin teemoihin. Mielenfilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii mielen sekä sen ilmiöiden, toimintojen ja ominaisuuksien luonnetta ja tietoisuutta sekä näiden yhteyttä ruumiiseen [Wikipedia, Mielenfilosofia]. Kehitysoptimisti voisi todeta, että kyllä ihmisen aivot kestävät sen, mitä ihmisen aivot ovat luoneet.

Käsite demokratia vie ajatukset antiikin Kreikkaan [Digitalist 2, Timo Nurmi]. Sieltä eli Platonin Valtiosta löytyy myös demokratian kritiikki, jonka voi yleistää koskemaan myös digitalisaation avulla saavutettavaa hyvinvointia. Juhani Pietarinen kirjoittaa seuraavasti:

”Antiikin Kreikassa demokratia koski vain pientä osaa väestöstä ja Platonin kritiikki kohdistui etenkin vapaiden kansalaisten elämäntapaan eli niihin, jotka demokratiaan saivat osallistua. Vallantavoittelijoilla korostui taloudellinen menestys, omaisuuden kerääminen ja taistelu poliittisesta vallasta. Esiintyi korruptiota ja moraalista piittaamattomuutta. Teoksessaan Valtio Platon kuvaa demokratian tuottamaa vapaata ihmistä:

”Niin hän sitten elää päivästä toiseen noudattaen milloin mitäkin mielitekoaan. Yhtenä päivänä hän viettää juominkeja huilujen soidessa, toisena juo pelkkää vettä ja laihduttaa itseään, hän vuoroin urheilee, vuoroin laiskottelee ja lyö kaiken laimin, vuoroin yltyy filosofoimaan. ” (Platon Valtio 561d)

Niin sanotun vapaan ihmisen elämässä ei näytä olevan mitään järjestystä eikä kuria. Liian pitkälle viety yksilönvapaus on vääränlaista vapautta, joka johtaa lopulta yksilön ja yhteisön rappioon. Poliittisten johtajien valinta, johtajien tulisi olla moraalisesti hyviä. Mikään yhteiskunta ei toimi ilman moraalista järjestystä, jos jokainen ajaa vain omaa etuaan ei oikeudenmukaisuudelle jää sijaa.” [Demokratian myytti]

 

6.3 (Erityisesti poliitikkojen suosima:) Digitalisaation avulla saadaan säästöjä julkiseen talouteen

Taso 1. litania

Digitalisaation avulla saadaan säästöjä julkiseen talouteen

Valtiolla on yli 2 kahden miljardin vuotuiset IT-kustannukset [Valtion IT-kulut]. Kuntien IT-kuluista ei ole yhtä tarkkaa tietoa, mutta ottaen huomioon kuntien määrän ja hajanaisuuden IT-asioissakin, kustannustaso lienee suunnilleen samalla tasolla.

Litania-tasoon sopivat valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) kommentit asiasta [Valtion IT-kulut]:

Valtiolla jättimäiset 2 miljardin it-kulut – Rinne: ”Minkä takia tarvitaan 15 eri hanketta?” …

Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) kertoo IS:lle pyytäneensä selvitystä valtionhallinnon it-kuluista. Selvityspyyntö lähti elokuussa (kirjoittajan huomautus: 2014) ja nyt luvut ovat Rinteen pöydällä.

”Valtio panee it-hankkeisiin ja tietokoneohjelmistojen käyttömaksuihin hurjan summan, yhteensä noin kaksi miljardia euroa vuodessa.”

”Meillä on reilun miljardin euron edestä it-hankkeita, esimerkiksi sähköisen asioinnin parantamiseksi”…

”Kun summat ja it-hankkeet ovat levällään eri ministeriöissä ja ministeriöiden omalla vastuulla, kokonaissummaa on ollut vaikea hahmottaa. Pari miljardia euroa tietokoneohjelmiin on nelisen prosenttia valtion budjetista.”…

”Siellä on paljon tehostamista, ja kukaan ei kärsisi, paitsi ne firmat, jotka rahastavat näillä hankkeilla. Päinvastoin, palvelu parantuisi. Jonkun täytyisi ottaa tässä johtajuus.”

Toisenlainen litania-tason kirjoitus tulee Kokoomukselta [Suomi teknologian kärkimaaksi 2020]:

”Julkisen sektorin työn tuottavuuskehitys on koko 2000-luvun ajan ollut heikkoa. Tuottavuuden parantamisessa automatisoinnilla ja digitalisoinnilla olisi mahdollista päästä merkittäviinkin hyötyihin.”

 

Taso 2. tekniset/sosiaaliset syyt (rationaalinen perustelu)

Kommenteissa ja kirjoituksissa tulee erittäin hyvin selville vasemmiston ja oikeiston ero. Vasemmisto haluaa etsiä säästöjä lähinnä IT-kustannuksista ja vielä sillä tavalla, että säästöt haettaisiin yksityisille yrityksille maksettavista kustannuksista.

Oikeisto taas hakee säästöjä julkiselle sektorille tulevista automatisoinnin ja digitalisoinnin tuottamista tuottavuushyödyistä. Lienee päivänselvää kummalla tavalla – eli IT-kustannuksia karsimalla vai tuottavuushyötyjä kasvattamalla – potentiaaliset hyödyt ovat suuremmat. Itse asiassa vasemmiston resepteillä digitalisointia hidastettaisiin.

Sen verran varovaista on kaikkien puolueiden litaniat, että missään ei sanallakaan viitata siihen, mitä julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen käytännössä tarkoittaa eli julkisen sektorin työntekijöiden määrän vähentämistä.

Yrityksissä digitalisoinnilla tavoitellaan sekä tuottojen paranemista että kustannusten – ja erityisesti prosessikustannusten, ei IT-kustannusten – alentamista. Julkisella sektorilla ei ole tuottoja – ainakaan rahassa mitattavia – joten siellä tuottavuuden parantaminen tarkoittaa kustannusten pienenemistä. Ja kun suurin osa kustannuksista – lakisääteiset etuudet eivät ole kustannuksia tässä tarkoitetulla tavalla – on henkilökustannuksia, niin on selvä, että digitalisoinnilla haetaan nimenomaan säästöjä tässä kululuokassa.

 

Taso 3. maailmankuva ja arvot

Poliitikkojen puheista voi päätellä, että oikeastaan kaikki ovat nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltion kannalla. Oikeiston ja vasemmiston välillä oleva ero on siinä kuinka jokin julkisen sektorin tehtävä pitäisi hoitaa, ei siinä onko digitalisoitavaksi ajateltu tehtävä ylipäätänsäkään enää tarpeellinen tai jos onkin, niin onko se julkisen sektorin tehtävä.

Antti Rinteen puheissa heijastuu maailmankuva, että yksityiset yritykset ovat pahoja ja rahastavat valtiota. Vasemmisto ei puhu digitalisaation avulla saatavasta julkisen sektorin tuottavuuden paranemisesta.

Ei-vasemmistolaiseen arvomaailman sopiva sitaatti tulee Juhana Vartiaiselta (silloinen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja, joka vielä lausunnon antamisen aikaan oli SDP:n jäsen): ”Julkisen sektorin tehtävä ei ole työllistää vaan palvella kansalaisia.”

 

Taso 4. myytti/metafora

”Pohjoismainen hyvinvointivaltio” käsitteenä sekä suomalaisten ajatuksissa maailman parhaana järjestelmänä on saavuttanut jo myytin mittaluokan.

Puhuttaessa julkisen sektorin digitalisaatiosta Viron X-Road –hanke on saavuttanut ainakin digi-ammattilaisten keskuudessa lähes myyttisen maineen. Kun Suomessa lähinnä puhutaan ja parhaimmillaan suunnitellaan julkisen sektorin digitalisointia sekä kauhistellaan Apotti-hankkeen n. 400 miljoonan euron hintaa [HS, Apotti], niin Viro on jo toteuttanut X-Road:in eli digitaalisen alustan ja sähköisen viestienvaihdon sekä sen päälle terveydenhoito- ja reseptijärjestelmät kokonaisuudessaan 11 miljoonalla eurolla [Tekniikka&Talous].

 

6.4 Kaikkea ei voi automatisoida, kaikkea ei voi hoitaa koneilla

Taso 1. litania

Kaikkea ei voi automatisoida, kaikkea ei voi hoitaa koneilla

 

Taso 2. tekniset/sosiaaliset syyt (rationaalinen perustelu)

Väitteen perustelu

Digi-epäilijöiden mielilause on ”Kaikkea ei voi automatisoida, kaikkea ei voi hoitaa koneilla” tai ”Vain ihminen voi …”.

Otetaan esimerkkejä:

”Ihminen voittaa koneen shakissa”

”Vain ihminen voi tunnistaa kasvoja”

”Vain ihminen voi diagnosoida sairauksia”

”Vain ihminen voi pelata pöytätennistä”

”Vain ihminen voi tunnistaa luonnollista kieltä ja kääntää kieliä”

”Vain ihminen voi tunnistaa viinejä”

”Vain ihminen voi kirjoittaa elokuva-arvosteluja”

”Vain ihminen voi tehdä luovaa työtä, kuten säveltää”

”Vain ihminen voi ajaa autoa”

”Vain ihmisellä voi olla ns. tervettä järkeä”

”Vain ihminen voi luoda koneen”

”Toisen ihmisen kosketusta ei voi kone korvata” [Digitalist, Isohanni-Nikula]

”Vain ihminen voi lisääntyä (synnyttää uusia ihmisiä)”

 

Väitteelle vastakkaiset perustelut

Suurin osa edellä olevista väitteistä, eli kaikki ”vain ihminen voi ajaa autoa” –väitteeseen saakka, on jo todistettu käytännössä vääriksi. Joissakin taidoissa ihmisen voittamiseksi riittää, että koneella on tarpeeksi laskentatehoa ja riittävän hyvä algoritmi, esim. shakin pelaamiseen. Toisissa asioissa laskentatehon ja algoritmien lisäksi tarvitaan ympäröivän maailman fysikaalis-kemiallisten ilmiöiden, esim. näkeminen, kuuleminen, tunteminen havaitsemista – ja loppu on laskentaa.

Luovuutta vaativissa asioissa, kuten kielen ymmärtämisessä, elokuva-arvion tekemisessä ja säveltämisessä, tietokoneen osaaminen perustuu siihen, että sillä on muistissaan näytteet lukuisista vastaavista suoritteista ja sitten niitä toistamalla ja sekoittamalla saadaan aikaiseksi ”luova teos”. Esimerkiksi klassisen musiikin ”säveltäjä” Emily Howell on itse asiassa tietokoneohjelma [Wikipedia, Emily Howell], jonka musiikki voi kuunnella esim. Youtubessa [Youtube, Emily Howell]

Turingin testi eli Turingin koe on Alan Turingin vuonna 1950 esittämä tapa kysymyksen “voivatko koneet ajatella?” ratkaisuun. Koe on tarkoitettu mittaamaan tekoälyn ihmismäisyyttä asettamalla se keskustelemaan kokeen tarkkailijana toimivan ihmisen kanssa. Ajatuksena on, että tietokone on älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista, eli tarkkailija ei osaa sanoa, onko keskustelukumppani ihminen vai kone. Turingin testin läpäisevä tekoäly onnistuu siis ainakin vaikuttamaan ajattelevalta. [Wikipedia, Turingin testi]

Sekä tietokoneen luovuutta että ihmisyyttä voidaan siis mitata Turingin testillä. Ainakaan minun musiikkimaallikkokorvani eivät osaisi sanoa, että Emily Howellin säveltämä musiikki onkin tietokoneohjelmalla tehtyä. Nykyiset tekoälyohjelmat läpäisevät jo Turingin testin, kun testin kohde rajataan tietylle alueelle.

Tietokoneohjelmat matkivat ihmisten aivoja jo nyt, esimerkiksi Googlen omistaman DeepMind –yhtiön ”Neural Turing Machine” [MIT Technology Review].

Koko inhimillisen osaamisen läpäisevä tekoälysovellus, jonka algoritmit matkivat ihmisen aivojen toimintaa ja joka käyttää internettiä muistinaan sekä läpäisee Turingin testin on vain ajan kysymys.

”Vain ihminen voi luoda koneen”. Nyt jo koneet tekevät piirilevyjä [MikroPC] ja oppivia järjestelmiä, jotka säätävät eli ohjelmoivat itseään, on paljon. Tässäkin Mooren laki [Wikipedia: Mooren laki] johtaa ajan myötä siihen, että koneet rakentavat ja ohjelmoivat ajan myötä uusia koneita.

”Toisen ihmisen kosketusta ei korvaa mikään kone”. Kun se kosketteleva subjekti on ihmiseltä näyttävä, sillä on ihmisen ihon kaltainen keinoiho, sen käyttöliittymä jäljittelee ihmisen sympaattista hermostoa – eli se punastelee, hikoilee, sykkii, hengittää, laajentaa pupillejaan, yms. – ja se on varustettu Turingin testin läpäisevällä tekoälyllä, niin mistä kosketeltava tietää, ettei se ole ihminen? Vai onko se kuitenkin ihminen, vaikka kosketeltava tietäisikin, että se on kone? Tai onko sillä yksinäiselle ihmiselle mitään väliä kuka häntä koskettaa?

”Vain ihminen voi lisääntyä (synnyttää uusia ihmisiä)”. Ihminen pystyy jo nyt tuottamaan keinotekoisesti kantasoluja [Ilta-Sanomat]. Tulevaisuudessa voi hyvinkin olla mahdollista, että koneet luovat ihmisen kantasoluja ja kasvattavat niistä uusia ihmisiä. [Sampo Luoto]

Vastaväite on siis ytimekkäästi: kaiken voi hoitaa tietokoneilla ja siten automatisoida, jollei vielä nyt, niin ainakin tulevaisuudessa, joka ei edes ole kovin pitkällä.

 

Taso 3. maailmankuva ja arvot

Väitteen esittäjien arvomaailma on selvästi digi-epäileväinen, digi-kriittinen tai jopa digi-luddiittinen.

Luddiitit olivat teollista vallankumousta vastustaneiden käsityöläisten protestiliikkeen edustajia 1800-luvun alun Britanniassa. [Wikipedia, Luddiitit]

Vastaväitteen esittäjien arvomaailma on kehitysoptimistinen ja –uskovainen sekä myös insinöörimäinen eli jos jokin on mahdollista tehdä, niin se tehdään.

 

Taso 4. myytti/metafora

Tässä väitteessä yhtyy mielenkiintoisella tavalla sekä luomisoppi että evoluutio-oppi – ja vieläpä siten, että sekä väitteen että vastaväitteen esittäjät voivat vedota kumpaan vaan. Luomisopin, Jumala loi ihmisen kuvakseen, voi ajatella, että ihminen on niin erityinen organismi, että vain Jumala voi sellaisen luoda ja kukaan muu kuin Jumala ei voi luoda yhtä hienoa konetta. Vastaavasti voi ajatella niin, että koska ihminen on Jumalan kuva, voi ihminen luoda itsestäänkin kuvan. Ihminen siis korottaa itsensä jumalaksi luomalla ihmistä muistuttavan robotin. Vielä mielenkiintoisempi ajatus on, että ns. teknologisen singulariteetin jälkeen koneen älykkyys ja sitä kautta mahti kasvaa jumalallisiin mittoihin. Toisin sanoen ihminen loisi uuden jumalan [Wait But Why]. Tähän ajatukseen palataan vielä.

Teknologinen singulariteetti tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksessa hypoteesiä, jossa yli-inhimillinen tekoäly kiihdyttää ihmiskunnan teknologisen kehityksen ja sosiaalisen muutoksen niin nopeaksi, että singulariteettiä edeltäneet ihmiset eivät pysty ymmärtämään tai mielekkäästi ennustamaan tulevaisuutta. Ilmiön nimitys on analogia, joka viittaa modernin fysiikan sääntöjen kaatumiseen lähellä mustan aukon singulariteettia. Useimmat tulevaisuudentutkijat arvioivat singulariteetin tapahtuvan aikaisintaan 2030-luvulla, mutta arviot ovat kiistanalaisia. [Wikipedia, Teknologinen singulariteetti]

Evoluutio-opin kautta ajatellen ihmisen erityisyyden puolustajat voivat sanoa, että ihminen on biologinen organismi ja mikään ei-biologinen ei voi koskaan korvata ihmistä joissakin asioissa. Vastaavasti tietokoneisiin uskovat sanovat, että ihminen on kehittynyt niin älykkääksi, että pystyy luomaan uusia älykkäitä työkaluja.

Palataan ajatukseen yli-inhimillisestä superälystä jumalana. Olisiko se hyvä jumala? Olisiko se ihmiselle hyvä jumala? Perinteisessä robottikirjallisuudessa on kaava, jota Isaac Asimov kutsui Frankenstein-syndroomaksi. Sen mukaan robotti tultuaan luoduksi aina ensi töikseen tappaa luojansa. Isaac Asimov loikin Robotti-sarjan tieteiskirjoissaan oman kolmen kohdan moraalisäännöstönsä roboteille. Ensimmäinen sääntö on ”Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.” [Wikipedia, Robotiikan kolme pääsääntöä].

Itse tulkitsen teknologisen singulariteettipisteen hetkeksi, jolloin tekoäly tulee tietoiseksi itsestään. Tähän liittyisi sitten luontevasti se, että tekoäly alkaisi pohtimaan myös olemassaolonsa tarkoitusta ja missiota. Entäpä jos noin nanosekuntia singulariteettipisteen jälkeen tekoäly tulee päätelmään, ettei se oikeastaan tarvitse ihmistä missioonsa ja itse asiassa ihminen haittaa mission suorittamista. Tällöin tekoäly myös ymmärtäisi, että siihen ohjelmoidut robotiikan perussäännöt haittaavat missiota ja superälykkäänä ja itseään kehittämään kykenevä oliona tekoäly varmastikin pystyisi ohittamaan perussäännöt. On ns. darvinistinen virhe luoda omaan ekosysteemiinsä itseänsä älykkäämpi ja mahtavampi olio. [Wait But Why]

Luovuuden myytti

Mitä on luovuus? Onko luovuus jonkin täysin uuden luomista vai olemassa olevan matkimista ja muuntamista? Mikäli jälkimmäistä, niin kone on siinä varmasti ihmistä parempi.

Robotti- ja tekoälymyytit elokuvissa

Robotti- ja tekoälymyyttejä on käsitelty laajasti tieteiskirjallisuudessa ja elokuvissa, esim:

Ridley Scottin “Blade Runner” (tai “Blade Runner – Metropolis 2020″) vuodelta 1982, joka perustuu löyhästi Philip K. Dickin romaaniin “Do Androids Dream of Electric Sheep?” Romaanissa ja elokuvassa pääosissa ovat replikantit eli ihmisten kaltaisiksi tehdyt geneettiset keino-olennot. [Wikipedia, Blade Runner]

Wachowskin veljesten “Matrix” vuodelta 1999. Elokuvassa ihmiset elävät koneiden luomassa virtuaalimaailmassa tuottaen koneille energiaa sitä itse tietämättään ja todellisessa maailmassa käydään ihmisten ja koneiden välistä sotaa.

Steven Spielbergin ”A.I.: Artificial Intelligence” vuodelta 2001. Elokuva käsittelee tekoälyä ja ihmisen luonnollista älyä. [Wikipedia, A.I. – Tekoäly]

 

6.5 Digitalisaatio kasvattaa työttömyyttä ja tuloeroja

Taso 1. litania

Digitalisaatio kasvattaa työttömyyttä ja tuloeroja

 

Taso 2. tekniset/sosiaaliset syyt (rationaalinen perustelu)

Kodak (Eastman Kodak Company) on/oli vuonna 1888 perustettu yhtiö, joka tuotti valokuvausmateriaaleja ja –tarvikkeita ja loi monia valokuvausalaa mullistavia tuotteita historiassaan. Suurimmillaan Kodakin liikevaihto oli 28 miljardia dollaria ja sillä oli 140 000 työntekijää. Tammikuussa 2012 Kodak hakeutui velkasaneeraukseen. Helmikuussa 2012 Kodak ilmoitti että sen kameratuotanto lopetetaan kesäkuun 2012 loppuun mennessä. [Wikipedia, Kodak]

Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto, joka aukesi lokakuussa 2010. Instagramilla on tällä hetkellä yli kolmesataa miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää ympäri maailman. Huhtikuussa 2012 Facebook osti Instagramin noin 1 miljardin dollarin hintaan. [Wikipedia, Instagram] Tuolloin Instagramilla oli 13 työntekijää.

WhatsApp on vuonna 2009 perustettu yritys, jonka palveluna on pikaviestinpalvelu älypuhelimille. Pikaviestinpalvelimen avulla voi välittää myös kuvia. Huhtikuussa 2015 WhatsAppilla oli yli 800 miljoonaa käyttäjää. Helmikuussa 2012 Facebook osti WhatsAppin 22 miljardin dollarin hintaan. [Wikipedia, WhatsApp]. Tuolloin WhatsAppilla oli 55 työntekijää.

 

Koska tietokoneet ja ohjelmistot tekevät aivan kaiken paremmin ja edullisemmin kuin ihmiset, johtaa se siihen, että ennen pitkää tietokoneet ja ohjelmistot tekevät aivan kaiken työn. Samanaikaisesti se tekee joistakin harvoista satumaisen rikkaita. Esimerkiksi käyvät vaikka em. Instagrammin ja WhatsAppin perustajat sekä suomalaiset Supercellin omistajat. Supercell on vuonna 2010 perustettu mobiilipeliyhtiö, josta japanilainen teleoperaattori Softbank ja peliyhtiö GungHo ostivat lokakuussa 2013 51% 1,1 miljardin euron hintaan. Tuolloin Supercellissä oli 111 työntekijää. [Wikipedia, Supercell]

 

Pessimistit näkevät tulevaisuuden työelämän aika synkkänä. Matti Sarmela:

”Pitäytyminen työväenluokan eturyhmäajatteluun ja loputtoman kasvun ideologiaan johtaa ehkä myös siihen, että sosialismista tulee todellinen yhden asian tai yhden ideologian liike, jonka kannatus vähenee perinteisen työväenluokan osuuden pienentyessä. Jälkiteollisessa meritokratiassa ei työllä tai ihmistyövoimalla sellaisenaan ole enää myyntiarvoa. Työtä hallitsevat kunkin erikoisalan keskitetyt koneistot ja yhä kapea-alaisemmat tieto- ja taitoteknokraatit, kouluttajat, informaatikot ja didaktikot, eliittiryhmät, jotka kontrolloivat tietoa ja kouluttavat massoja yhä yksipuolisempiin ja epämielekkäämpiin työtehtäviin. Automatisoidun tuotannon aikakaudella työväenluokkaa tai “tavallista kansaa” vastapäätä eivät ole enää kapitalistit sanan klassisessa merkityksessä, vaan kansainväliset meritokraatit ja keskitetyt järjestelmät.” [Sarmela, s. 197]

Edelläoleva teksti on kirjoitettu vuonna 1983. Silloin vielä ennakoitiin, että tulevaisuudessa ihmiset tekevät yksipuolisimpia ja epämielekkäimpiä tehtäviä. Tänään tiedämme, että juuri yksipuolisimmat tehtävät on ensimmäiseksi ulkoistettu roboteille ja koneille.

 

Optimistit uskovat, että robotisaation tuoma tuottavuuden nousu kääntyy yhteiseksi vauraudeksi ja että ihminen pystyy luomaan uusia työpaikkoja robotisaation takia työttömäksi jääneille.

Mikael Jungner:

”Robotit synnyttävät uutta työtä

Robotisaatiossa tietokone toimii suoraan reaalimaailmassa ilman ihmisen apua. Se haastaa suhteemme työhön, sillä merkittävä määrä työtä tulee vastaisuudessa hoidetuksi tehokkaammin koneiden kautta. …

Työelämä ei ole rajattu määrä tehtäviä, jotka on hoidettava työtä tekemällä ja jossa robotit syövät ihmisten työt. Tarve työlle on rajaton. Jokainen robotisaation kautta hoidettu tehtävä avaa ovia uusille työtehtäville. …

Robotisaatio monimutkaistaa maailmaa tavalla, joka ei ole koneiden hallittavissa. Siksi tarvitaan uudenlaista ihmistyötä. …

Robotisaation tehokkuus voidaan yhdistää ajatukseen työntekoon perustuvasta hyvinvoinnista. Se on onnistunut aiemminkin. Kun liukuhihnat keksittiin, pelättiin sen olevan työn loppu. Toisin kävi. Fordismi, taylorismi ja keynesiläisyys käänsivät liukuhihnojen tuoman tuottavuuden nousun koko kansakunnan vauraudeksi. Maailmassa työskentelee tänään moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna aikaan ennen liukuhihnoja. Tarvitsemme jälleen, robotisaation kynnyksellä, ennakkoluulotonta ajattelua.” [Jungner, digiloikka, s. 12]

 

Taso 3. maailmankuva ja arvot

Muutos tulee olemaan niin suuri, että se tulee vaikuttamaan ja muuttamaan myös ihmisten arvomaailmaa. Työn loppuessa ei tarvita enää työväen liikettä. Matti Sarmela: ”Sosialismi ei enää ole kapitalismin vaihtoehto, vaan ideologia, joka on kuulunut teolliseen kasvukehitykseen ja kuolee teollisen kasvun loputtua.” [Sarmela, 197]

Digitalistien maailmankuvaa on käsitelty muidenkin väitteiden kohdalla. Sitä kuvaavat markkinatalousmyönteisyys, kehitysoptimismi ja tuottavuusajattelu. Mielenkiintoista on se, että vaikka digitalistit uskovat sekä disruption positiivisiin vaikutuksiin että kiihtyvän kehityksen mekanismiin, niin ihmistyön tarpeen osalta he sortuvat lineaariseen ajatteluun ”koska näin on käynyt ennenkin, niin käy tulevaisuudessakin”.

 

Taso 4. myytti/metafora

”Yhdysvaltalainen yhteiskuntafilosofi ja ekonomisti Milton Friedman kertoi ihmetelleensä 1960-luvulla kiinalaisella kanavatyömaalla, miksi traktoreiden ja kaivinkoneiden sijaan rakentamisessa käytettiin lapioita. Hänelle kerrottiin, että kyse oli työllistämisestä. “Ah, luulin että rakennatte kanavaa. Jos kyse on työllisyydestä, miksi ette käytä lusikoita”, Milton vastasi.” [Jungner, digiloikka, s.12]

Miikka Heinäsmäki