Digitalistin ratkaisu Helsingin kaupungille: case tontinvuokra

Tässä on nippu kysymyksiä ja aiheena on hahmotella vaihtoehtoinen ratkaisu Helsingille tontinvuokraan liittyviin haasteisiin ja suoranaisiin ongelmiin vuokralaisen ja kaupungin näkökulmista.

● Miten digitalisti ajattelee, kun hän lähtee ratkaisemaan uutta haastealuetta?
● Mihin asioihin ja periaatteisiin digitalisti kiinnittää huomiota?
● Mitkä ovat digitalistin pääperiaatteet, joita ehdotuksessa noudatetaan?

Tapaustutkimuksen tausta

Toimin tässä asiassa niin asiakkaana eli vuokralaisena kuin veronmaksajana. Toki minulla on oma lehmä ojassa tässä tapauksessa, mutta toisaalta olen huolestunut kaupunkilaisena verorahojen käytöstä sekä tilanteista, jotka aiheuttavat veroluontoisen progression kiristymisen moninkertaisena.

Helsingin kaupungilla on käytännössä monopoli siihen, mikä liittyy tontin hinnoitteluun, koska kaupunki vastaa kaavoituksesta eli on kriittisessä roolissa tonttitarjonnan säätelijänä ja kaupunki omistaa yli puolet kaupungin pinta-alasta. Kaupunki on myös iso asuntojen vuokranantaja ja kaupungilla on noin 47.000 asuntoa, joissa asuu 87000 kaupunkilaista (15% helsinkiläisistä). Valtaosa kaupungin vuokratonteista on taloyhtiöiden hallinnassa, ja vuokratonteilla asuu yli 150 000 helsinkiläistä (HS 22.3.2016).

Kaupunki ja poliitikot on siten pääosin syyllisiä siihen, että kaupungissa on jo pitkään ollut asuntopula, joka johtuu tarjonnan vähyydestä. Tarjonnan vähyys johtaa hintojen (jatkuvaan) nousuun. Tonttihinnan määrittäminen on myös vaikeaa, koska kaupunki omistaa maan ja markkinahintaa ei useilla alueilla ole. Hinnat laskee epäsuoralla päättelyllä ulkopuolinen konsultti. Päättely ja sen perusteet eivät ole julkisia. Nyt tässä tapauksessa keskitytään erityisesti Koskelan, Kumpulan, Käpylän ja Toukolan alueeseen, jossa lähes kaikki tontit ovat vuokratontteja ja alueella on tai alueelle on tulossa suojelukaava. Lisäksi alue on rakennettu jo 1920-1950, joten taloissa on paljon kallista ylläpidettävää jo suojelumääräystenkin takia.

Helsingin kehittämisessä on suuri virhe tehty jo 1970-1990, kun Helsingin kasvu on pysähtynyt ja jopa laskenut. Toinen pysähdys ajoittuu vuosille 2001-2006. Oikeastaan virheitä on tehty jo ennen kyseistä aikaa. Kaupungin strategia, kaavoitusprosessi eri tasoineen (yleiskaava, asemakaavat) ja lopulta lupaprosessit vievät paljon aikaa – tie ideasta valmiiseen rakennukseen on pitkä.

“Asumisen hinta on seurausta politiikan virheistä.”

Nyt virheitä ollaan jatkamassa tekemällä tontinvuokrasta merkittävä veroluonteinen tulonlähde, jolla kerätään kohtuuttoman isoja vuokria, joihin ei löydy avoimia perusteluita ja vuokran perusteet eivät ole tasapuolisia kaikille vuokralaisille. Lisäksi tarkastelemalla asiakaskokemusta ja toimintatapoja huomaa, miten perinteiset ajattelumallit ja palveluprosessit kaupungilla on käytössään.

Nykyinen tilanne

Tarkastelun kohteena on erityisesti Koskelan, Kumpulan, Käpylän ja Toukolan pientaloalue, jonka rakennuskanta on vanhaa (20-50-luvuilta). Näin ollen myö rakennuslupakuvat ovat osin jopa 1920-luvulta ja niiden tiedot eivät vastaa nykytilannetta. Tontinvuokrasopimus on päättymässä yli 600 tontilta. Lähes sata vuotta pitkään ajanjaksoon mahtuu vaihtelevaa käytäntöä siitä, mihin rakennuslupaa on tarvittu ja osin on myös rakennettu ilman lupaa. Harvemmin on kaupungilla ollut resursseja seurata kovin tarkkaan, mitä rakennuksille on lopulta tehty. Rakentamisen ja asumisen myötä tehdään muutoksia, joita ei piirustuksiin tule.

Nyt kaupunki palkkaa henkilöstöä ja konsultteja käymään läpi arkiston rakennuslupakuvia, joiden perusteella on tavoite arvioida rakennusten kerrosalat ja käyttötarkoitus. Tontin koolla ei ole siten merkitystä vaan ainoastaan rakennuksen koolla ja tyypillä. Vuokran määräytymisen perusteena toimivat siis lupakuvat, jotka eivät anna täysin varmasti oikeita ja ajantasaisia tietoja rakennuksesta.

“Tietokannoissa on epäkuranttia dataa.”

Kaupungin rekisterit eivät ole ajan tasalla (mm. kerrosalat ja talotyyppi). Tietokanta näyttää olevan osittain täysin epäkurantti. Samankokoisilla taloilla on vaihtelevia kerrosaloja kaupungin rekisterin mukaan. Esimerkiksi koskelalaisella talolla on kerrosalaa 120 neliömetriä kun sen naapurilla kerrosala on 222 neliömetriä. Molemmat talot ovat kaksikerroksisia ja näyttävät ulospäin samalta. Ilmakuvasta mitatut kattojen pinta-alat ovat noin 100 m2 ja 98 m2 (mittaus suoritettu Helsingin karttapalvelun ilmakuvasta ja arvio virheestä on +/- 2%). Talojen korkeudet ovat lähes samat. Jälkimmäisen talon rekisterissä oleva kerrosala on lähes kaksinkertainen (185%), vaikka talojen ulkomitat ovat lähes samat. Maksaako toinen lähes kaksinkertaista tontinvuokraa, vaikka rakennus on samankokoinen? Rekisterin mukaan toimittaessa tontinvuokra muodostuu lähes kaksinkertaiseksi.

“Melko kallista asuminen on Helsingissä. No, elämä on…”

Rakennuslupanormistoa ollaan keventämässä (norminpurku) ja lähtökohtaisesti talon sisäpuoli ei kuuluisi kaupungille. Rakennuslupaa ei tarvittaisi enää samalla tavalla useisiin talon sisäpuolisiin muutoksiin. Muutosten talon sisällä ei tulisi ehkä muutenkaan vaikuttaa tontinvuokraan, koska sen valvontaan ei ole juuri mahdollisuuksia eikä resursseja. Kuitenkin tontinvuokran määrittämiseen kaupungin valitsemalla tavalla tarvitaan ajantasaiset kuvat rakennuksesta. Jotta tiedot olisivat varmasti oikein, tulisi rakennuksista piirtää uudet piirustukset. Ne maksavat tuhansia euroja.

Kaupungin rekisterit ovat siis huonolaatuista dataa täynnä ja tontinvuokran peruste tulee selvittää tuhansia euroja maksavilla rakennuslupakuvilla. Tämä ei kuulosta enää norminpurulta vaan uudet kuvat tarvitaan jopa vain tontinvuokran määräämiseen. Samalla huolehditaan arkkitehtikunnan ja virkamiesten työllisyydestä.

“Näennäistä norminpurkua, kohtuullistuutta ja tasapuolisuutta.”

Kaupunki puhuu tasapuolisuudesta, kohtuullisuudesta ja markkinahinnoista, mutta ei pysty kuitenkaan perustelemaan miten tämä toteutuu eikä vaikuttavuusarviota ole tehty. Mikä vaikutus tontinvuokrien korotuksilla on kaupunkilaisten ostovoimaan ja suojelualueiden säilymiseen? Aikaisemmin tontinvuokra oli määritelty erikseen kerrostaloille ja pientaloille niin, että kerrostalon tontinvuokra oli alempi per kerrosneliömetri. Nyt kaupunki on ehdottanut, että tehdään pientalojen osalta tarkempi jako eli vuokrakategorioita olisivat kerrostalo, rivitalo, paritalo ja omakotitalo. Miksi kerrostalon rinnalle ei tule pienkerrostaloa? Valittua jakoa ei ole perusteltu millään tavalla.

Hinnat ovat muuttuneen niin, että omakotitalon preemio (hintaero kerrostalon ja omakotitalon välillä) onkin lisääntynyt 76% parissa vuodessa. Omakotitalon tontinvuokra on kasvanut huikeasti verrattuna muihin talotyyppeihin. Miten tämä on tasapuolinen niiden kanssa, jotka tekivät sopimuksen aikaisemmin? Samaan aikaan esim. vuonna 2015 omakotitalotonttien hinnat ovat laskeneet 6% (hinnat ovat laskeneet deflatoorisesti jo pidempään), mutta kaupunki on nyt korottamassa tontinvuokraa 28% ylöspäin.

Katsottaessa asuntojen ja kiinteistöjen myyntihintoja, niin hinta per neliö menee juuri päinvastoin kuin tontinvuokrassa. Kerrostalossa maksetaan isompia neliöhintoja kuin omakotitalosta. Lisäksi omakotitalojen myyntihinnat ovat laskeneet 4% vuonna 2015 (lähde: maanmittauslaitos 7.3.2016). Nämä markkinahinnat taas ei näytä vaikuttavan mitenkään kaupungin laskelmiin. Mistä markkinahinnasta kaupunki omansa vetää?

Mihin siis perustuu tämä jaottelu ja tontinvuokra entistäkin suuremmat korotukset? Tätä ei ole perustellut virkamies eikä tietenkään yksikään poliitikko eikä edes apulaiskaupunginjohtajakaan, joka selvästi lukee vastaukset tonttiosaston paperista. Kun taas katsotaan kaupungin rekisteriä, ovat lähtötiedot aivan vääriä.

Ensinnäkin rekisterissä ei ole juuri noita kategorioita vaan niitä on paljon lisää ja ne ovat lisäksi osittain väärin. Olettaisin, että alueella ei ole kohta yhtään omakotitaloa, koska kaikki muuttavat talonsa vähintään paritaloksi. Tiedot ovat siis taas epäkurantteja eli rekisterin sadat kohteet pitää käydä läpi uudelleen ja virkamiestä työllistää useammassakin virastossa.

Asiakaskokemus on aika huono, kun kaupunki on luonut suurta epävarmuutta eikä pysty perustelemaan määräyksiään. Tästä tulee myös muutoshakemusten vyöry ja kategorioita paritalon ja omakotitalon välillä ei pysty valvomaan muuten kuin käymällä sisällä kiinteistöissä.

Digitalisaatio on kuitenkin saavuttanut myös Helsingin kaupungin ja kaupungista on tehty tarkka 3D-malli  Kysyin tietoja mallin käytettävyydestä ja minulle vastattiin seuraavasti:

“CityGML-mallin päivitysvelka 2015 kesältä on noin 2000 rakennusta. Tämä hoidetaan kaupungin omana työnä tämän kesän skannauksilla kaupungin omana työnä. Syksystä alkaen päivitys on jatkuvaa rakennusten osalta. CityGML mallin tarkkuus on maapinnassa sama kuin kantakartan eli + – 0.1 m . Korkeudet + – 0.2 huomioiden kuitenkin, että kattomuodot on pelkistetty, eikä savupiippuja ja ulokkeita ole automaattimallinnuksessa mukana.”

Kaupungilla on siis yhtenevät tiedot rakennuksista. Voitaisiinko 3D-mallia käyttää tontinvuokran perusteena?

Olemassa olevan toimintamallin ongelmat

Helsingin kaupungilla on nykyinen toimintamalli, jota aiotaan jatkaa myös tulevaisuudessa. Vedetään yhteen toimintamallin huonot puolet:

Vääriä tietoja korjaamaan palkataan henkilöstöä ja konsultteja tutkimaan piirustuksia 1920-luvulta lähtien (yli 600 kohdetta Koskelassa, Kumpulassa, Käpylässä ja Toukolassa). Rekistereissä on paljon vääriä tietoja, jotka määräävät tontinvuokran (talotyyppi ja kerrosalat).
● Epämääräiset tulkinnat: Tulkitaan piirustuksia ja käydään kiinteistöissä tarkastuksilla (Koskela, Kumpula, Käpylä ja Toukola yli 600 kohdetta). Ei ole selvää, mitä kerrosalaan lasketaan ja mitä jätetään pois.
● Epävarmuus: Sälytetään vastuu kuntalaiselle piirustusten oikeellisuudesta ja tuhansien eurojen kustannukset piirrosten pitämisestä ajan tasalla (mitä lisäarvoa tästä tulee kaupungille). Tontinvuokrat voidaan ehdotuksen mukaan periä takautuvasti eli asuntoa ei voi myydä ilman, että on varma oikeista mitoista.
● Raskas ylläpito: Myös jatkossa muutokset tontinvuokraan tehdään piirustusten kautta, jossa tulkitaan, arvioidaan ja tarvittaessa käydään kohteessa toteamassa rakennuksen mitat.
● Kallis ja byrokraattinen: toimintamalli vaatii useita henkilötyövuosia ja aiheuttaa myös paljon lisäkustannuksia vuokralaiselle (piirustukset jopa vain tontinvuokraa varten).
● Epäreilu: uudet kategoriat ja perustelemattomat hinnankorotukset eivät näytä perustuvan markkinahintoihin vaan ihan johonkin muuhun, jota virkamiehet eivätkä poliitikot tai apulaiskaupunginjohtaja ole pystyneet selittämään.
● Virkamiehen käyttämä kieli: Kun on kysynyt perusteluja, vastauksena tulee lähes lakitekstin tyyppistä selvitystä, josta ei edes tohtorin koulutuksella saa selvää tai ymmärrä kaupunkilaisen järjellä mihin laskelmiin hinta perustuu.

Vuorovaikutus vuokralaisen kanssa

Kaupungin kirjeestä 15.12.2016:

“Mainittu asumiskustannusvaikutus on laskennallinen arvio. Sen muodostumiseen vaikuttavat muun muassa elinkustannusindeksin kehitys ja kulloinkin kyseessä olevan tontin kerrosalan määrän suhde huoneistoneliömäärään”.

Toisella sivulla taas sanotaan:

“Uusittavien sopimusten uusi maanvuokra määräytyy tontin käytetyn rakennusoikeuden eli rakennetun kerrosalan mukaan.”

Pitää siis olla rakennusalan asiantuntija, joka erottaa huoneistoneliöt kerrosalasta. Varsinkin, kun euromääräinen arvio tontinvuokran korotusten vaikutuksista asumiskustannuksiin on annettu huoneistoneliömetriä kohti.

“Maavuokran määräytymisen perusteena oleva rakennuksen pinta-ala lasketaan kaupungin ulkopuolisten asiantuntijan toimesta ensisijaisesti tontilla sijaitsevien rakennusten rakennuslupapiirustuksista noudattaen normaaleja kerrosalan laskentasääntöjä ja maavuokran määrittelyssä tavanomaisesti noudatettuja käytäntöjä. Vuokralaiselle varataan mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja laskennan tuloksesta.”

“Melkoista jargonia, jossa ei oikeasti sanota mitään konkreettista. “

Kaupunki ei ole vielä vastannut mitään muuta kuin mitä kirjeessä (15.12.2016) on sanottu eli laskelmia ei ole aukaistu, joten epävarmuus on todella suuri. Myöskään ehdotettujen hintojen taustalla olevaa ulkopuolisen konsultin tekemää raporttia rakennusoikeuden käyvistä arvoista ei ole.

“Samalla sopimuksiin sisällytetään ehto, jonka mukaan kaupunki voi takautuvasti periä lisämaanvuokraa, mikäli vastaisuudessa vuokraspimuksen uusimisen jälkeen ilmenee, että tontilla sijaitsevissa rakennuksissa todellisuudessa on enemmän pääkäyttötarkoitusen mukaisia tiloja, kuin minkä perusteella maanvuokra on maanvuokrasopimuksia uusittaessa määritetty.”

Tämä tarkoittaa sitä, että niillä joilla ei kuvia ole maksaa uusista lupakuvista tuhansia euroja. Hienosti siirretty vastuu vuokralaiselle, joka ei tiedä onko hänen piirustukset ajan tasalla vai ei. Uusi kirje on odotettavissa syksyllä 2017 ja silloin annetaan tarkempia tietoja. Kirje ja siitä alkanut uutisointi on aiheuttanut isoa hälyä, joka estää asuntokauppaa. Kaupunki kuitenkin palaa tähän vasta “myöhemmin syksyllä”.

Tontinvuokran korotuksesta on uutisoitu muun muassa seuraavasti:

Tontinvuokran roimat korotukset nostavat tuhansien helsinkiläisten asumiskuluja – katso HS:n laskurista, missä osoitteissa vuokra nousee ja kuinka paljon. Helsingin Sanomat 13.2.2017

Helsingin virkamiehet keksivät, miten voi romuttaa asuntojen arvot. Talouselämä 15.2.2017.

Kuntien ei pitäisi harjoittaa tavallisten asuintonttien vuokraustoimintaa. Image 16.2.2017

Todella surkeaa Helsingin kaupunki!!!

Niinpä. Nyt odotellaan sitten syksyyn, jotta asiaan saadaan taas juristin kirjoittama kirje. Tämä osoittaa sen, että kaupungissa ei ole yhtään mietitty, mitä tämä aiheuttaa vuokralaisille ja miltä monesta nyt tuntuu. Asiakaskokemus tässä kohtaa prosessia on ihan täysi neljä normaalilla kouluasteikolla (4-10).

Digitalistin ratkaisu osa 1: yksinkertaistetaan

Nykyinen toimintamalli tulisi yksinkertaistaa ja miettiä ratkaisu, joka on

● Tasapuolinen
● Vähemmillä resursseilla ja kustannuksilla
● Selkeä
● Yksinkertainen
● Tuo varmuuden pitkälle tulevaisuuteen
● Digitaalinen tieto kerätään automaattisesti
● Ei tehdä sellaista määräystä, jota ei voida automaattisesti valvoa

Nykyinen malli ei tätä nyt ole eikä näytä olevan jatkossakaan. Lähdetään nyt hahmottelemaan Digitalistin hatulla, millainen systeemi tulisi, kun käytetään Digitalistin suunnitteluperiaatteita.

Ensimmäinen toimenpide on poistaa tulkinnanvaraisia ja marginaalisia asioita sekä miettiä sellaisia oikeuksia, jotka poistavat turhaa työtä.

● Tontinvuokra ei riipu talon sisätiloista. Mitataan ainoastaan ulkomitat.
● Kuistit ja kattoikkunat sekä -lyhdyt ovat lähtökohtaisesti pois kerrosalasta (suhde kokonaispinta-alaan on myös pieni ja kaikilla on oikeus rakentaa samanlaisia tasapuolisuusperiaatteella).
● Ulkorakennukset eivät kuulu tontinvuokraan (kaikilla on oikeus kaavan mukaan rakentaa samankokoisia ulkorakennuksia).
● Tontinvuokra muuttuu, jos kiinteistön ulkomitat muuttuvat.
● Tontinvuokran takia ei tarvitse käydä kiinteistössä sisällä.
● “Palataan” aikaisempiin kategorioihin eli kerrostaloon ja pientaloon. Jätetään tarkemmat kategoriat pois, koska niitä ei pysty valvomaan käymättä kiinteistöissä sisällä eikä kukaan ole perustellut, miksi on tehty ero pientalojen välillä. Tällä jaottelulla tulee lisää hakemuksia paritaloiksi ja turha työmäärä kasvaa. Sitä saat, mitä mittaat.

Digitalistin ratkaisu osa 2: automatisoidaan

Kaupungista on olemassa 3D-malli, jossa rakennusten mitat jo ovat ja sen tarkkuus on riittävä (mittausepätarkkuus on marginaalinen sekä vuokralaiselle että kaupungille):

● Kaikki ulkomitat voidaan määrittää Helsingin kaupungin 3D-mallista.
● Kaupunki vastaa 3D-mallin päivityksestä ja tarkkuudesta niin, että mitat ovat oikeat ja vuokralaisella ei ole takautuvasti velvollisuutta maksaa kaupungin virheistä.
● Sidotaan tontinvuokra kiinteistön laskennalliseen kerrosalaan (ulkomitat) ja talon asuinkerroksiin sekä kattokulmaan.
● Mitat saadaan automaattisesti kaupungin 3D-mallista, josta kerrosala lasketaan kaavoilla.
● Vähennetään vakiokaavalla räystäiden vaikutus, portaikot ja ylimmän kerroksen matalat tilat (lasketaan kattokulman perusteella).
● Kaupunki vastaa 3D-mallin tietojen oikeellisuudesta ja vuokralaista ei voida jälkeenpäin laskuttaa lisää vääristä tiedoista.

Koska tavoitteena on luoda tasapuolinen systeemi ja vaikka kyse on tontinvuokrasta, saa kaupunki määrätä sen, mihin vuokra perustuu. Nyt se perustuu kerrosalaan ja rakennuspiirustuksiin. Miksi määräytymisperustetta ei voisi siten perustaa talon ulkomitoille 3D-mallista, kun tieto on olemassa ja se on jatkuvasti päivitettyä 2017 syksystä lähtien?
Digitalistin ratkaisu osa 3: asiakaskokemus

Asiakaskokemuksen puolesta prosessi ei ole mennyt oikein putkeen. Virkamiehet ja poliitikot ovat saaneet suurta huolta aikaan, joka haittaa kiinteistökauppaa, koska kaupungin toimet luovat suurta epävarmuutta markkinoille. Käytetty kieli kirjeissä ja virkamiesten vastaukset tilaisuuksissa ovat olleet sellaista jargonia ja lukujen pyörittelyä, että pitää olla koulutukseltaan tohtori, jotta pystyy laskemaan luvut auki ja näyttämään, että kovinkaan kohtuullista ja tasapuolista kohtelu ei ole. Vastauksia näihin ei ole esitetty vaikka kirjeestä on kulunut jo useita kuukausia ja useammassa tilaisuudessa näitä asioita on jo kysytty. Nyt erilaisissa tilaisuuksissa virkamiehet apulaiskaupunginjohtaja etunenässä lukevat vastaukset samasta paperista ja aito vuorovaikutus on pelkkä vitsi.

Iso osa asiakaskokemusta on hoidettu, kun toimintamalli on (1) yksinkertaistettu ja (2) ratkaisu on digitaalinen. Vuokralainen odottaa tasapuolista ja läpinäkyvää prosessia, jota ei ole saatu. Kun tähän vielä lisää viestinnän virheet, on tunnelma aika pettynyt.

Kolmantena Digitalistin ratkaisuna on näkökulman muuttaminen niin, että katsotaan toimintamallin vaikutuksia ja asetetaan asiakas keskiöön.

● Vaikutusarviot erilaisille kotitalouksille
● Tontinvuokran osuus asumiskustannuksista
● Kaupunkilaisen vaihtoehtoiset ratkaisut (esim. muutto Nurmijärvelle)
● Asumiskustannusten nousun merkitys kaupungin kasvulle ja elinvoimalle
● Viestinnässä käytetään sellaista käsitteistöä, jonka ymmärtää ilman alan koulutusta

Digitalistin ratkaisun edut

Digitalistin ratkaisu perustuu kolmeen asiaan:

1. Enemmän vähemmällä ja keskitytään oleelliseen
2. Perustetaan digitaalinen ratkaisu, joka päivittää tiedot automaattisesti (kaupungin 3D-malli)
3. Asiakas keskiöön (asiakaskokemus)

Enemmän vähemmällä on kantaidea, jota Ville Tolvanen toistaa aina. Prosessien uudistamisen (process re-engineering) perusperiaate on se, että ensin poistetaan asioita ennen kuin mietitään sen automatisointia (Don’t Automate, Obliterate). Poistetaan marginaaliset yksityiskohdat, esimerkiksi kuistit. Kun toimintamalli on uudistettu, yksinkertaistettu ja parannettu asiakaskokemusta, haetaan digitaalisia ratkaisuja (kaupungin 3D-malli).

“Näin yksinkertaista digitalisaation suunnittelu lopulta on – uudista ja digitalisoi.”

Digitalistin ratkaisun edut:

● Poistaa epävarmuuden asunto- ja kiinteistökaupasta (ei väärin laskutettuja vuokria eikä takautuvaa vastuuta)
● Tasapuolinen mittaus tapahtuu ilman tulkintaa (3D-malli).
● Ei sido palkattuja eikä konsulttien resursseja laskemaan mittoja vääristä piirustuksista.
● Ei vaadi kiinteistössä käyntiä
● Ei byrokraattista valvontaa
● Yksinkertaistetaan: Poistetaan ne ongelmakohdat, jotka aiheuttavat enemmän kuluja kuin hyötyä (kattolyhdyt, kuistit, ulkorakennukset).
● Kevyt ylläpitää: Ylläpito on jatkossa kevyttä ja helppoa automaattisesti päivittyvän 3D-mallin avulla, joka päivitetään joka tapauksessa.

Perinteisen mallin puolustus?
Miksi emme saa muutosta aikaan ja pitäydymme vanhoissa toimintatavoissa? Luonnollisesti tälle mallille on jo ilmaantunut vastalauseita siitä, että se ei ole tasapuolinen, mutta eipä sitä ole kukaan perustellut. Eikä ole selviä perusteluja siitä, miksi kaupungin ajama malli olisi tasapuolinen ja kohtuullinen, kun se sitä ei ole.

Tuntuu kuitenkin merkilliseltä se, että puhutaan normien purkamisesta ja kohtuuhintaisesta asumisesta ja nyt virkamiehet ja poliitikot lisäävät uusia kategorioita, resursseja vievää työtä ja byrokraattista valvontaa sekä tuottavat epämääräisyyttä ja epävarmuutta asunto- ja kiinteistömarkkinoille. Tämä kuitataan sillä, että säilytetään vastuu virheistä vuokralaiselle, mikä tuntuu aika kohtuuttomalta.

Asiakaskokemus tästä prosessista ei kovin hyviä pisteitä saa, kun hintoja ei ole pystytty perustelemaan ja vuokralaiselle vastaukset ovat juristin käsialaa. Kaupunki voisi ottaa palvelumuotoilun pakolliseksi osaksi näihin prosesseihin, mutta niin pitkällä vielä ei olla. Nyt on palkattu muotoilujohtaja, mutta milloin saamme asiakaskokemuksen ja Digitalistin periaatteilla suunnitellut palvelut Helsingin kaupungin virastoihin asti?

Onko kukaan edes lähtenyt miettimään, mikä olisi tasapuolisin ja helpoiten toteutettava toimintamalli vai toistammeko sitä, miten on tehty tähänkin asti?

Kirjoittaja

Jukka Ala-Mutka, TkT

Havaintoja ja kirjoituksia digitalisaatiosta, mobiilista, johtamisesta ja liiketoimintamalleista voi seurata eri kanavissa.

Lisätietoja: http://jukkaam.com/

Jukka Ala-Mutka, Dr Sc.

Sarjayrittäjä, luennoitsija, tutkija, konsultti ja tietokirjailija. Jukan inhimo on uusien toimintatapojen ja konseptien kehittäminen kohti globaaleja markkinoita. Hänen ydinosaamista ovat digitalisaatio, digitaalisten liiketoimintamallien, ekosysteemien, työidentiteetin ja ketterän johtamisen kehittäminen. Hän on perustanut viisi yritystä ja sparrannut yli 100 liikeideaa ja uutta palvelua TOP100-yrityksille sekä pk-yrityksille että aloittaville teknologiayrityksille. Aikaisemmin hän on toiminut liiketoiminnan kehityspäällikkönä Siemensillä ja tehnyt tutkimusta Aalto-yliopistossa, Helsingin kauppakorkeakoulussa, McGill Universityssä ja Tampereen teknillisessä yliopistossa. Lisätietoja: http://jukkaam.com ja Linkedin.

Kommentoi