Miksi ihmeessä digitalistin pitäisi olla kiinnostunut kunnista?

Miksi ihmeessä digitalistin pitäisi olla kiinnostunut kunnista?

Kuntasektori, tuo toimialojen pitkät kalsarit. Tarpeelliset pakkasella, mutta mahdottoman epäseksikkäät. Moni niitä käyttää, mutta harva nostaa asian keskusteluun.  Mielikuva organisaatioista ja toiminnasta on byrokraattinen ja hallintokeskeinen.  Kuntalais-kansalainen ei aina koe olevansa asiakas, vaan tiskiltä toiselle ohjailtava hallintoalamainen. Kunnallispolitiikka se vasta touhua onkin: Pienen piirin monijakkarasuhmurointia ja epäuskoista huutonaurua kirvoittavia striimejä valtuustojen kokouksista.  Oma keskustelunsa on sitten yrityksen ja kuntaorganisaation liian suora vertaaminen, asia kun ei ole lainkaan yksinkertainen.

On kuitenkin muutama syy, minkä takia tätä ihan oikeutetustikin virastonmakuista kokonaisuutta ei kannata digitalistin sivuuttaa.

Kuntien uudet roolit ovat vasta muotoutumassa

Sote- ja maakuntauudistus muuttaa kuntien rooleja. Hyvin vahvasti normiohjatut sosiaali- ja terveyspalvelut poistuvat maakuntiin. Muutos on suuri numeroina mutta on sitä myös henkisesti. Kunnan suurin palvelukokonaisuus ja kohderyhmä vaihtuvat sivistykseen ja kasvatukseen, lapsiin ja nuoriin. Kevyemmin ohjatut kehitys- ja mahdollistamistoiminnot nostavat suhteellista osuuttaan. Kokonaisuutena kunnan toiminnan vapausaste kasvaa ja kuntien välinen kilpailu yrityksistä, asukkaista ja osaajista kasvaa. Paine lisätä avoimuutta ja kuntalaisten osallistumista päätöksentekoon ja palveluiden kehittämiseen kasvaa. Hallinto-organisaatiolähtöinen toimintakulttuuri päivystää vielä tiukasti bunkkerissaan, mutta ensimmäiset säröt teräsbetoniin on jo isketty.

Kuntien kyvykkyyttä uusien rooliensa täyttämiseen on käsitelty laajemmin täällä.

Oivalluksille ja ratkaisuille on tilaa

Muutama suurin kaupunki on kehityksessä oikein hyvin kartalla, joten ne ovat hieman oma lukunsa. Jäljelle jäävää noin kolmeasataa kuntaa tarkkailtaessa havaitaan äkkiä, että digitalisaation hyödyntämisen taso ja ylipäänsä aiheen hahmotus vaihtelevat melkoisesti. Kokonaisuutena näkökulma on hyvin hallintolähtöinen ja digitalisaatio nähdään pahimmillaan edelleen lähinnä käyttöliittymän sähköistämisenä, ajanvarauksina, paperin vähentämisenä ja vastaavina pikkuparannuksina. Uusia viestintäkanavia on avattu, mutta osallistaminen ei ole vielä läpileikkaava periaate. Muutama kaupallinen toimija on onnistunut lyömään läpi joillakin kapeilla palvelusektoreilla, mutta laajoja, oikeasti pelikenttää muuttavia toteutuksia ei juuri ole näkynyt. Kuten kehitykseen hitaammin syttyvät yritykset, kunnat digitalisoivat nykyistä toimintamalliaan – eivätkä rakenna uusia teknologian tuomia mahdollisuuksia hyödyntäen. Todettakoon kuitenkin että kunta edelleen monen lain säätelemä kokonaisuus, liikkumavara on joissakin toiminnoissa melko kapea.

Kuntasektori on oma saarekkeensa, eikä yksityisten toimijoiden hahmotus ja asiakastuntemus ole aina riittävää. Välimaastossa näkökulmien yhdistäjille on tilaa ja tarvetta.

Kunta on alusta

Kunta on paikallinen alusta jonka päälle, avulla tai käynnistämänä paikallinen toiminta voi kasvaa ja kehittyä. Paikallisella toiminnalla tarkoitetaan laajasti ihmisten, yritysten ja yhdistysten toimintaa, järjestäytyneenä tai vapaamuotoisemmin. Ei kuntaa kaikkeen toimintaan mukaan tietenkään tarvita, mutta kunnalla on resursseja joita toimijoilta voi puuttua. Tiloja ja alueita, asiantuntemusta, rahaa ja pari oleellista viranomaismonopolia, kuten kaavoitus. Kunta-alusta ja sen päällä toimiva paikallisten toimijoiden verkosto ja verkostomaisen toiminnan periaatteet kattavat lähestulkoon koko kunnan toiminnan, pikkuporukoiden harrastusten tukemisesta aina kaupungin elinkeinopolitiikkaan saakka. Ytimenä on, että kaikki toimijat hyötyvät joko suoraan ja heti tai pidemmällä aikavälillä epäsuorasti. Verkostomaista toiminnasta ei ole pitkä matka uudenlaiseen avoimuus- ja osallistamiskulttuuriin. Kyse on paikallisesta elinvoimasta – kaikesta mikä houkuttaa toimijoita kuntaan ja pitää ne siellä, kaikkien osapuolten hyödyksi. Tulevaisuuden kuntaa ei johdeta kulmahuoneesta käskyttämällä vaan verkoston sisältä sen eri osia yhteen nykimällä ja nostamalla kokonaishyöty nopeiden voittojen ja temppukehittämisen edelle.

Alustat, verkostot ja ekosysteemit luonnollisesti kiinnostavat digitalistia. Keveimmillään digitalisti osallistuu paikkakuntansa verkostojen toimintaan ja tuottaa kaikille lisäarvoa. Paremmin resursoitu digitalisti vaikkapa kehittää välineitä ja kanavia alustamaisuuden tukemiseksi.

Kuntasektori on iso

Itse asiassa todella iso. Kuntia on 311, työntekijöitä 420 000 ja toimintamenot noin 37 miljardia euroa. Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Sote- ja maakuntauudistus lähes puolittaa menot ja henkilökunnan määrän, mutta tuleviin maakuntaorganisaatioihin päätee yleisellä tasolla moni sama huomio kuin kuntiinkin. Digitalisaation kautta 3 miljardin euron säästötavoite toteutuu, jos on toteutuakseen.

Kyseessä on digitalistinkin maksamat veroeurot. Politiikka päättää rahoituksen tason, suuret linjat ja tavoitteet, digitalisti voi auttaa niiden toteutumisessa asiakaslähtöisesti ja tehokkaasti.

Tässä neljä pääsyytä, mutta viimeinen summaa kokonaisuuden parhaiten. Kyse on ei ole pelkästä toimialasta ja kohderyhmästä, julkisen sektorin digitalisaatiossa on kyse loppujen lopuksi kansakunnan kilpailukyvystä. Ei ihme että aihetta alleviivataan hallitusohjelmassa.

Riku Siren

Kunnallishallinnon asiantuntija, kehittäjä ja ammattijohtaja. Entinen virkamies ja nykyinen konsultti. Toimialalla riittää digitalistille tehtävää.