Minä olen erikoinen

Meidän pikku Jalmari on muuten maailman erikoisin lapsi. Se on täysin erilainen kuin kaikki muut lapset. Jalmari oppi konttaamaankin ennen muita ja muistaakseni ensimmäinen sanakin tuli etuaikaan.

Lapset ovat ihania. Ainakin omat ja varsinkin Jalmari. Lapsien kanssa voi puuhastella kaikkea mukavaa. Ennen kaikkea lapsia saa ja pitää kehua. Se rakentaa terveellisen itsetunnon.

Lapset ovat samanlaisia kuin yrityksetkin. Kun ne on omia, niitä rakastaa enemmän. Ne ovat niin rakkaita että niissä harvoin näkee minkäänlaisia virheitä. Ne ovat täydellisiä.

Ja mitä tulee taas muiden yrityksiin. Ne ovat ihan hirveitä koliikkifirmoja. Hirveitä riesoja, eivätkä ne oikeastaan osaa edes tehdä mitään hyvin. Ei mitenkään erikoisia. Ihan taviksia. Pulleroitakin vielä.

Todellisuus on kuitenkin aivan erilainen.

99,9 prosenttia yrityksistä eivät ole erikoisia, mutta 100% yrityksistä luulee niin. Tämä on käsittämätön paradoksi. Yritykset luulevat olevansa erikoisia, jonka takia heidän ei tarvitse muuttua. Tämän esteenä on ainoastaan illuusio, joka siis luotiin jo lapsena.

Mitä enemmän me turvaudumme omaan tarinaan omasta ylivoimaisuudesta, sitä heikompia me olemme.

Hyvät yritykset tietävät että ne eivät ole erikoisia, siksi ne koittavat muuttua ja etsiä erikoisuutta, koko ajan. Ja tämä tekee niistä niin erikoisia.

 

Markus Nieminen

Suunnittelen strategioita, monikanavaista markkinointiviestintää, tuotteita ja palveluita. Olen yrittäjä, partneri dynamo&son mainostoimistossa ja SON Helsingin perustaja. Olen työskennellyt yli viisitoista vuotta markkinointiviestinnän parissa ja sinä aikana olen suunnitellut kaikkea merkeistä yritysilmeisiin, tuotteista palveluihin, analogisesta digitaaliseen ja monologista dialogiin. Bloggaan markkinointiviestinnän murroksesta ja haasteista Digitalist Networkiin.

Kommentoi