Netin imussa ja sumussa

Paljon on keskusteltu nettikeskusteluiden negatiivisuudesta ja someen turtumisesta.

On puhuttu keskustelun luotettavuudesta. Käytetäänkö väitteiden perusteluina mielipiteitä vai tutkittua tietoa? Mitkä ovat tieteellisen tutkimuksen kriteerit? Miten mielipidekyselyt ja tutkimukset eroavat toisistaan?

On puhuttu itse keskustelun tuottajista. Ketkä verkossa pitävät ääntä? Miten suuri osa verkon käyttäjistä on passiivisia sivustaseuraajia ja kuinka pieni prosentti tuottaa sisältöä aktiivisesti?

On puhuttu keskustelun sävystä. Puhutaan meuhkaamisesta, yllyttämisestä ja vihapuheesta. On tunnelman latistajia, valittajia ja energiasyöppöjä, jotka halutaan eristää omista some-feedeistä ja uskomuskuplista.

Nettikeskustelut voivat toimia viihdykkeenä ja huumorin lähteenä. Verkon marginaaleista ja itsestä vierailta tuntuvista ilmiöistä voi löytää hämmästeltävää ja kummasteltavaa, jopa aitoja insighteja, joita voi pienessä mielessään yhdistää luovalla ja uudenlaisella tavalla. Esimerkiksi Kaleavauva.fi-niminen yhtye on käyttänyt kappaleidensa sanoina vauva.fi-foorumin lausahduksia. Marginaalit kiehtovat vieraudessaan ja tarjoavat jännitystä ja omituisuutta. Toinen kysymys on, miten helppoa vierauden ja toiseuden hyväksyminen on omassa naapurustossa ja elinympäristössä. Omiin ennakkoluuloihin jokainen törmää jatkuvasti.

Kukin saa (lain asettamissa rajoissa) keskustella tai seurata mitä puhetta tahansa, mutta aika on kuitenkin rajallinen resurssi ja merkityksellisen kokeminen lienee jonkin sortin ihmisluonteen perustarve. On mentoreita, kuraattoreita, verkostoja ja mielipidevaikuttajia, jotka tuovat turvaa ja kaavoja kaaokseen. Somessa kukin voi supistaa oman näkymänsä ja seurattavien joukkonsa niin suppeaksi kuin haluaa. Jokainen voi myös aina päättää, miten asioihin suhtautuu:

  • haluanko velloa ongelmissa vai etsiä ratkaisuja ja uusia toimintamalleja tehdäkseni asioita vähän fiksummin ja paremmin?
  • miten voisin kääntää puheen ja suunnitelmat konkreettisiksi teoiksi?
  • mitä hyvää voin tehdä muiden hyväksi?

Jos jokaisen kommentoijan tulisi ennen sanomisiaan arvioida oman kirjoituksensa sävy ratkaisukeskeisyyden asteikolla 1-5, niin olisiko tällä vaikutusta käydyn keskustelun sisältöön, sävyyn ja asioiden eteenpäin viemiseen.

Jokaisen netin sumussa ja imussa poukkoilevan suunnistajan tavoitteena voisi olla saavuttaa tunne, että on itse ohjaksissa ja tietoinen omista valinnoistaan, tavoitteistaan ja ajanhallinnastaan.

Tunnistatko itsessäsi tai ympärilläsi nettinomadeja, joiden suuntavaisto on hukassa?

 

Laura Ahonen

Markkinoinnista, somesta ja kuluttajatrendeistä innostuva FT. Päivätöissä Innolinkin markkinointipäällikkönä. Pitkä media-alan kokemus. Julkaissut kirjan somesta ja markkinoinnista (Markkinointi boksin ulkopuolelta, Talentum 2015).