Syyllinen on löytynyt

”Pitääks ton aina olla tommoinen?”

”Miks se TAAS teki noin?”

Jokaisella meistä on työkaveri, asiakas, kumppani, alainen tai esimies, jolla on jokin haitallinen, asioita vaikeuttava tai ihan vain ärsyttävä tapa.

Tunnemme valittajan, äkkipikaisen, muiden asioiden nuuskijan, turhan tuttavallisen, viimeisen kahvitilkan juojan, liian varovaisen tai vaikka tehtävistään pinnaajan.

Ja kun kyseisen työelämän ankeuttajan ominaispiirre jälleen kerran puskee pintaan, kaikki vaihtavat merkitseviä katseita – ”tää on taas NIIN tätä ton kaa”.

Sillä kaikki yhteisössä tietävät kyseisen henkilön pahan tavan.

Tai ei, eivät aivan kaikki. Sillä yleensä kyseinen ”väärintekijä” ei itse hahmota pahaa tapaansa.

Ihminen ei nimittäin juuri koskaan toimi tietoisesti väärin.

Kun lapsi ottaa salaa piparin, pitää hän makeanhimoaan aidosti vanhemman kieltoa tähdellisempänä asiana.

Kun asiantuntija tylyttää kollegaansa, uskoo hän reaktionsa olevan olosuhteet huomioiden oikein mitoitettu eikä katso sen loukkaavan kohtuuttomasti uhria.

Jopa sodassa hirmuteot perustellaan itselle: vastuu ei ole minun, käskyjä vain noudattavan rivisotilaan, vaan kenraalien. Ja jos en tapa, nuo tappavat minut sekä läheiseni.

Mieti vaikka itse: milloin viimeksi teit jotain, jonka jo tekohetkellä tiesit varmasti olevan se kaikin tavoin väärä ratkaisu?

Tietoista riskin ottamista ei lasketa. Riskin ottaja hyväksyy epäonnistumisen mahdollisuuden.

Kun tilaan loppuillasta vielä yhden, juon sen tietoisena siitä, että aamulla saattaa kaduttaa. ”Älä huoli huomisesta, pidä huoli juomisesta!”

Ihminen on nimittäin perusteellisen moraalinen otus, myös se työyhteisösi ”väärintekijä”.

Hän ei ymmärrä toimivansa väärin.

Vaikka hänen tapansa, toimintansa tai oikkunsa haitallisuus olisi kuinka päivänselvää kaikille muille, hän ei tiedä sitä.

Ja jos aavistaakin, turruttaa hän kognitiivisen dissonanssinsa vastakkaisilla perusteluilla, kuten lapsi piparia ottaessaan.

Siksi hänen väärin tekemisensä ei ole hänen vikansa.

Se on sinun vikasi.

Koska hän ei näe vikaa toiminnassaan, ei hän ymmärrä myöskään korjata sitä. Mutta jos sinä näet sen päivänselvästi etkä kerro hänelle asiasta, se olet sinä, joka sallii sen jatkua.

Se olet juuri sinä, jolla olisi mahdollisuus muuttaa asiaa.

Kerran tiimin uusi jäsen toimi tilanteen kirjoittamattomien (osin kirjoitettujenkin) lakien vastaisesti.

Ihmiset paheksuivat toisilleen tulokkaan toimintaa, mutta pitivät asiasta huomauttamista liian kiusallisena vaihtoehtona, jopa holhoamisena ja nalkuttamisena.

Kun kerroin tulokkaalle vaivihkaa, kuinka väärin hän toimii, reaktio ei ollut tyrmistynyt, loukkaantunut saati ärsyyntynyt – vaan syvästi kiitollinen.

Kiitollinen, koska ilman keskusteluamme hän olisi toistanut erhettään kerta toisensa jälkeen. Ja muut olisivat kerta toisensa jälkeen paheksuneet ja pitäneet ”häntä nyt vaan tommosena”.

Ja tämä ei olisi ollut hänen vaan minun vikani. Siksi puutuin asiaan ja tilanne korjaantui.

 

Seuraavan kerran, kun jonkun toiminta tai tapa haittaa tahi ihan vain ottaa pannuun, katso peiliin ja sano sieltä tuijottavalle ihmiselle: jos sinä et korjaa asiaa, on ongelman jatkuminen sinun vikasi.

Usko pois, kaveri siellä peilissä yrittää todella taitavasti kiemurrella vastuusta. Mutta älä kuuntele hänen uskotteluitaan.

 

P.S. Jos tuntuu kiusalliselta huomauttaa jollekin pahasta tavasta, kasvata tilanne molemminpuoliseksi palautteen antamiseksi. Kerro myös kielteinen viesti myönteisen kautta: älä kehota muuttumaan vaan vahvistamaan jotain jo olemassa olevaa piirrettä tai ominaisuutta.

Ville Ohtonen

Vimmaisia ajatuksia ja lapsenomaista intoilua. Markkinointia, mainontaa, tarinankerrontaa ja tekoja. Propellipää ja pilkunviilaaja, luottopakki ja ikiliikkuja. Ei koskaan kylläinen. Koodasin Basicilla '87, rakensin saitin Notepadilla '97. Kasvoin aikuiseksi ja kyllästyin digiin digin vuoksi. Nyt käyntikortissa lukee Copywriter, TBWA\Helsinki.