Tietämys on harha

Epävarmuus. Se joka pitää hereillä yön pimeinä tunteina. Epävarmuus, joka asettaa tavoitteiden toteutumisen sattuman armoille.

Haluaisimme poistaa epävarmuuden, mutta samalla poistaisimme todellisuuden. Epävarmuus ja sattuma ovat todellisuutta, niitä ei voi hallita. Kuitenkin halumme hallita riskejä on keskeinen motiivi monelle tiedolla johtamiseksi kutsutulle toiminnalle.

Toteutuvatko suunnitelmasi yleensä kuten alun perin ajattelit? Vai onko sittenkin niin, että hieman muutitkin muistikuvaasi siitä, mitä luulit suunnitelleesi? Entä uskotko, että historia näyttäytyy sinulle sellaisena kuin se oikeasti tapahtui? Vai onko mahdollista, että mittasitkin sitä mitä ajattelit tapahtuvan? Entäpä tulevaisuus? Siitähän tiedämme, että sen ennustaminen on vaikeaa. Tulevaisuutta ja menneisyyttä yhdistää yllättävällä tavalla se, että kumpaakaan ei oikeasti voi tietää varmuudella. Varmuuteen kuitenkin pyritään ja tuhlaamme siihen miljoonia ja taas miljoonia euroja.

Tiedolla johtamiseen liittyvä business jargon höpöttää milloin mistäkin. Ennen puhuttiin enemmän historian raportoinnista. Nykyään preskriptiivisestä analytiikasta, tiedon demokratisoitumisesta ja siitä miten kognitiivisten analytiikkapalvelujen kehitys yhä saumattomammin tukee päätöstentekoprosessejamme. Ei vittu! Jokainen yksittäinen sana on ymmärrettävä, mutta yhdessä ne eivät tarkoita mitään. Ilmeisesti jotain uutta pitäisi taas saada myydyksi ja samalla tukkia toimitusjohtajien ja IT-päälliköiden puhelimet toinen toistaan surkeammilla yrityksillä kaupata mullistavaa uutta teknologiaa, jolla organisaatioista tehdään analytiikkavetoisia huippusuorituksia tuottavia maailmanluokan toimijoita. Blaah!

Kohdataanpa nyt yksi tosiasia. Me emme tiedä mistä tulemme emmekä osaa ennustaa minne menemme. Tästä seuraa, että tiedolla johtamisessa on tehtävä paljon pieniä linjauksia ja päätöksiä mahdollisimman pienellä määrällä informaatiota. Lisäksi pitää sitten vielä uskoa sekin, että kaikki mitä tiedämme on enemmän tai vähemmän virheellistä. Daniel Kahnemanin tekemien testien perusteella tiedetään, että simpanssi osaa tehdä vähintään yhtä hyviä sijoituspäätöksiä kuin lauma osakemarkkinaan perehtyneitä koulutettuja analyytikoita tietokoneineen.

Miten selitetään, että ennusteet eivät toteudu, ja silti asiat tuntuvat menevän oikein? Jälkiviisausharha pitää analyytikot omasta mielestään fiksuina ja samoin on ranskalaisen ajopelin omistajien laita. Kun auto ei talvella starttaa, voi aina perustella valintaansa halullaan ajoittain pitää etäpäivän tai arvovalinnallaan julkisen liikenteen tukemiseksi. Mutta yhtä kaikki, suurin totuus on se, että me emme tiedä.

Viisaus taas on sitä, että hyväksymme sen, että emme tiedä. Emme selittele, emmekä pyri rationalisoimaan epärationaalista tai satunnaista asiaa.

Kun päätösten kokoa pienennetään, riskit rajoittuvat eikä ylianalysointi kiinnosta. Päätösten teon ja siihen käytettävän tiedon ongelman ratkaiseminen ulkoisia tekijöitä muuttamalla muuttuu mielenkiinnottomaksi investointikohteeksi. Mitä pienempiä päätökset ovat, sitä lähempänä ovat niiden vaikutukset ja tulokset. Pienuus tekee asioista samalla ymmärrettäviä ja yksinkertaisia – siis toteuttamiskelpoisia. Pienen tiedon avulla tehtävät pienet päätökset vievät johtamisen painopisteen pois menneestä ja tulevasta. Tieto kohdistuu nykyisyyteen kristallispallon tuijottelun sijaan. Tästä seuraa paljon hyviä asioita tiedolla johtamiseen. Ilman menneisyyttä ei tarvitse ylläpitää kuvitelmaa eksplisiittisestä tiedosta, sillä sitä ei kuitenkaan ole. Toisaalta ilman tulevaisuutta ei tarvitse maalata prediktiivistä tai peräti preskriptiivistä sumuverhoa nykyisyyden ja tulevaisuuden vision väliin, jolla häivytetään näkemys ja oleelliset olemassaolomme alkeet.

Nykyisyydessä johtaminen vaatii kuitenkin ohjenuoran. Unelman, vision tai tavoitetilan, miksi sitä halutaankaan kutsua. Antiikin filosofi Epiktetokselle ohjenuora oli etiikka ja pyrkimys tulla jumalan kaltaiseksi. Onneksi meidän tehtävämme on vähemmän haastava. Yrityksissä tavoitetila on löydettävissä paljon lähempää.

Korporaatioanarkistin käsikirja julkaistaan tammikuussa: https://www.jarivarjo.com/kirjat/

 

 

Jari Varjo

Yli 20 vuotta digitalisaatiota, johtamista ja strategiaa. Vallitsevan ajattelun harhoista luopuja. Yrittäjä – ei osaa muullakaan tavalla. Perheyhtiö Varjojen Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja. Palkkatyönä tietotekniikkaa ensimmäisessä polvessa. Tavoitteena muuttaa maailmaa - ei tiedä tarkalleen miten. Korporaatioanarkistin käsikirjan kirjoittaja. Finish it - there is no excuse!