Vapautuminen haastaa kulttuurin

Tahrir on arabiaa ja tarkoittaa vapautumista. Marko Juntusen esitys Digitalist Media Forumissa arabikevään vallankumouksista ja niiden jälkimainingeista herättivät ajattelemaan, millainen vallankumous markkinoinnissa ja viestinnässä on käynnissä. Päivän sana on vapautuminen, koskee se sitten yrityksen johtamista ja viestintää, yhteiskunnallista järjestäytymistä tai yksilön ilmaisua.

Marko Kulmala kertoi, miten yritysten on vapautettava viestintänsä ja keskityttävä ihmisille merkityksellisiin tarinoihin. Ihmisten valinnanvapaus johtaa aikaa myöten siihen, että tarinat jotka eivät ole kiinnostavia skipataan. Kotipizzan toimitusjohtaja Tommi Tervanen kerto,i miten hän on vapauttanut koko yrityksensä henkilökunnan viestimään Kotipizzasta ilman minkäänlaista viestintäohjeistoa. MTV Uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila korosti mielipiteenvapautta, kunhan faktat ovat kunnossa.

Kaikissa Digitalist Media Forumin esityksissä kävi ilmi, että vapautuminen on tapahtumassa kaikkialla. Se tarkoittaa hyvää ja se tarkoittaa huonoa. Aloin miettiä, voiko vapautumista johtaa?

Mielestäni vapautumista ei pidä johtaa eikä sitä voikaan johtaa. Tärkeintä on, miettiä millaista kulttuuria ollaan rakentamassa. Kulttuurin yksi määritelmä on ”jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle, ihmisryhmälle, tai yhteiskunnalle” (lainaus Wikipediasta). Kulttuurin pitäisi parhaimmillaan toimia kirjoittamattomana normistona sille, miten yksilön tai yhteisön tulisi toimia vapautensa rajoissa. Esimerkki Kotipizzan kulttuurista: siellä rohkaistaan ja suvaitaan yrittäjien omia some-tilejä ilman minkäänlaista erillistä ohjeistusta. Kulttuuri on niin vahva, että se ohjaa ihmisiä toimimaan itselleen ja yritykselleen ominaisella tavalla. Tuskin on Tervanen joutunut pyytämään innokkaita yrittäjiä poistamaan epäsovinnaisia postauksia.

Toisaalta, kulttuuri myös estää vapautumisen. Moni yritys tai yhteisö elää tällä hetkellä isojen muutosten keskellä. Johtajat miettivät, miksi työntekijät eivät muutu vaikka muutoksen tarve on selkeä? Vastaus on aika yksinkertainen: vanha kulttuuri pidättelee. Vanha kulttuuri elää työntekijöiden kollektiivisessa alitajunnassa niin vahvasti, että uusien asioiden tekeminen koetaan epäsovinnaisena tai jopa normeista poikkeavana eikä uskalleta. Tätä muutosta ei johdeta tuloskorteista vaan pohtimalla, miten kulttuuria muuttamalla voimme vapauttaa ihmiset tekemään asioita, joista he itse inspiroituvat ja jotka satavat myös yrityksen laariin. Muutosta toivova johtaja: mieti siis toimitko yrityksen kulttuurista vai tuloskortista käsin?

Sori vaan, kun sanon suoraan, mutta yksi asia vapautumisen tiellä on häpeä. Mokaanko minä, jos teen näin? Pitääkö minun asiakaskäynnillä tuon tyypin kanssa jälleen hävetä silmät päästäni? Uskallanko oikeasti sanoa, mitä ajattelen? Kulttuurin ei pitäisi ohjata ketään meistä ajattelemaan häpeän vaan kunnian kautta. Voinko saavuttaa jotain, mitään kukaan muu ei ole saavuttanut tekemällä nyt näin? Kulttuurin pitäisi ohjata ihmisiä toimimaan menestymisen mahdollisuuksien, ei epäonnistumisen mahdollisuuksien kautta. Onko työpäivän jälkeen olo sellainen, että wau miten hienoja asioita tänään tapahtui?

Myönnän, aikamoiseksi filosofoinniksi meni, mutta olen Digitalist Media Forumin keskustelun perusteella entistä vakuuttuneempi, ettemme voi estää vapautumista. On pohdittava, miten sitä voidaan edistää ja antaa entistä enemmän vastuuta yksilöille. Vastuu puolestaan sisäistetään kulttuurin kautta. Mitä, jos korvaisitkin tulevan strategiapäivän kulttuuripäivällä?

Jere Teutari

Jere Teutari toimii MTV:n markkinointijohtajana ja hänen mielenkiintonsa kohdistuu erityisesti median ja markkinoinnin muutokseen sekä sen johtamiseen. Hän on ennen Maikkaria toiminut mainostoimistojen johdossa ja vuosituhannen vaihteessa mobiilialan ensimmäisissä suomalaisissa start-upeissa.