Virheitä digitalisaatiossa

Oppia ikä kaikki?

Pohdin Digitalistia perustettaessa, että tavoite olisi löytää asiantuntijoita, 1) jotka olisivat kiinnostuneita maailman parantamisesta teknologian avulla, 2) yrityksiä, jotka haluaisivat kehittää liiketoimintaansa osana digitalisaatiota ja 3) saada keskustelua ja eriäviäkin näkemyksiä siitä mitä nyt ja seuraavaksi tapahtuu.

Ajattelin Digitalisteja vähän kuin Vihreinä. Kun ”työ” on valmis, aate ja organisaatio unohtuvat. Osa työstä on onnistunut yli odotusten ja nyt pohditaan mitä arvoa verkostolla on tulevaisuudessa. Ainakin 4. Ja näillä näkymin viimeinen tuotantokausi nykyisellä toimintamallilla on tulossa.

Mitä virheitä digitalisaation edistämisessä on yleisesti tehty? Virheistäkin on hyvä puhua, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden oppia.

1) Terminologia. Teknologia kulkee niin paljon arjen edellä, että tarvitsemme käsitteitä kuvaamaan uusia mahdollisuuksia. Syntyy uusia sanoja, jotka ovat vieraita suurimmalle osalle ihmisistä. Samoin käännökset kohtelevat kieltämme huonosti esimerkkinä sosiaalinen media. Suomalainen ei ole sosiaalinen eikä mediaa tarvitse. ”Puolet yrityksistä vastustaa ihmisten internetin hyödyntämistä viimeiseen saakka.” (Kärjistys) Tätä virhettä on ehkä mahdoton välttää, koska uutta syntyy niin nopeasti, mutta ehkä voimme kiertää sitä pitämällä huolta kertomalla mitä sanoillamme tarkoitamme.

2) Tuotelähtöisyys. ATK ja ICT syntyivät tuotantoteollisuuden maailmaan tietokone, ohjelmisto ja työpiste kerrallaan. Sitten tuli vasta internet, jaetut resurssit ja yhteydet niin ihmisten kuin asioidenkin välille. Toistamme ICT-kaavaa työkalu, käyttönotto ja vanhat prosessit vaikka ensin pitäisi luoda 1) ymmärrys 2) osaaminen ja 3) työkalut. Tämä ajattelu alustojen hankkimisesta ensin, tuntuu olevan niin syvällä, että on vain totuteltava siihen. Silti digitoiminen ja digitalisaatio eivät hyödynnä mitään, jos vanha ei mitenkään muutu. Lisäämällä uusia kanavia, toimintamalleja ja järjestelmiä lisäämme vain kompleksisuutta ja kustannustasoa.

3) Pistemäisyys. Kysyn aina asiakkailtani onko heillä visiota tai kuvaa tulevaisuuden liiketoimintamallista, toiminnoista ja teknologian roolista. Vastaus on lähes aina ei. Kehitämme asoita ilman kokonaiskuvaa ja tavoitetta tulevasta. Tämä johtaa tyytymiseen olemassaolevaan. ”Meillähän on verkkokauppa ja sähköinen työympäristö.” Olemme siis hyvin mukana digiajassa. Not.

4) Sirpalemaisuus. Tuotantotalouden organisaatiossa digiasiat joutuvat väkisin johonkin siiloon. Joku omistaa kehittämisen ja vastuun tulevasta. Digitalisaatio muuttaa koko yrityksen toimintaa ja tulee olla siksi yhteinen asia. Hankkeistamalla johtamista ja kehittämistä yli organisaatiorajojen päästään taatusti parempiin tuloksiin kuin yksittäisillä IT tai markkinoinnin kehityshankkeilla. Tähän saattaa olla vastaus tilapäinen CDO –positio, jonka tehtävä on vastata yrityksen kilpailukyvystä ja osaamisesta digimaailmassa.

5) Reaktiivisuus. Verkkoa kehitetään pääosin muiden toimintojen perässä. Nykyistä liiketoimintaa ei uskalleta haastaa, vaan rakennetaan sille ominaisuuksia verkossa. Työnnetään siis analogiaa digitaalisiin rakenteisiin, joiden alkorytmit toimivat aivan eri tavalla kuin analoginen maailma. Analogisen maailman reflektointi verkossa taitaa olla digitaalisen maailman kehittäjän suurin synty. Täytyy ymmärtää verkkoa ja tehdä verkossa verkon tavoilla. Siis ensin osaaminen, suunnitelmat, osaajat, investoinnit ja tulokset. Eikä järjestelmähanke edellä.

Paljon tapahtuu hyvää juuri nyt

Kirjasin kohtaamiani digihankkeita edelliseen postaukseen. Paljon hyvää tapahtuu, mutta paljon on työtäkin. Suurin haaste tuntuu olevan osaamisen ja osaajien puute. Digitalistit tarjoavat käyttäjille 1) oppia tiedon ja esimerkkien avulla 2) mahdollisuuksia pyytää apua, julkaista ja esiintyä eri tapahtumissa 3) törmäämisiä alan osaajien, yritysten ja yrittävien välillä Digitalist –tapahtumassa.

Digitalist on yksi tapa elää kuten opettaa – Jakaa tietoa ja osaamista avoimesti verkossa, löytää uusia kontakteja, työtä ja asiakkaita ja Näyttää enemmän kuin väittää omaa osaamistaan arjessa. Työ jatkuu virheistä ja haasteista huolimatta. Aika paljon on vielä asioita tehtävänä ennen kuin voimme sanoa ”Suomen digitalisoituneen pikseli kerrallaan.”

Tervetuloa jakamaan ja välittämään osaamista ja tietoa. Avoin jakaminen on ihmisistä, ideoista ja yrityksistä välittämistä.

Ps. 23.11. 2016 Solita Digitalist Thinkers Forum, varaa paikkasi heti! http://digitalistnetwork.com/event/solita-digitalist-thinkers-forum-2016/

Ville Tolvanen

Ville tolvanen on mainetutkimuksen (M&M) Suomen näkemyksellisin markkinoinnin asiantuntija, Tivi top100 IT-vaikuttaja ja Procomin selvityksen mainituin henkilöbrändi somessa. (2016) "V" on puhuja, digitalisti, strategi, kouluttaja, konsultti ja Digitalist Network –verkoston perustaja. Intohimo, kyky hahmottaa, kirkastaa ja kiteyttää vaikeita kokonaisuuksia innostaviksi ajatuksiksi ja realistiseksi suunnitelmaksi erottavat Villen muista ajattelijoista.

There are 3 comments

  1. Pasi Sillanpää

    Moi Ville!

    Tapani mukaan haastan. Sehän se minun roolini yleensä on. Käyn haasteeni kohta kohdalta läpi.

    1) Terminologia
    Terminologia on todellakin yksi ongelmista. En kuitenkaan näe sitä väistämättömyytenä, enemmänkin ajattelemattomuutena. Yleensä hienoa terminologiaa viljelevät ne, jotka a) Yrittävät peittää omaa osaamattomuuttaan muissa asioissa tekemällä oman jutun eksoottiseksi. b) Eivät ole syventyneet asioihin, vaan kulkevat pintapöhinän mukana. c) Yrittävät saada hyväksyntää muilta osaamalla hienolta kuulostavia termejä

    Eräs yliopistoproessori ampui kaiken tuollaisen yhdellä lauseella alas: ”Fiksu ei ole se, joka osaa termit, vaan se joka osaa selittää ne kaikille.”

    2) Tuotelähtöisyys

    Jos tarkoituksena on puhua omista tuotteista ja myydä omia tuotteita, niin tuohon se johtaa. Jokainen on sitä mieltä, että oma juttu muuttaa maailman. Tai vähintäänkin ilman sitä toimien ei kykene tekemään järkevää liiketoimintaa. Jos yhteisön ensisijaisena tarkoituksena on kasvattaa jokaisen yhteisön jäsenen liiketoimintaa, lopputulos on myyntipresentaatioiden tulva.

    3) Pistemäisyys

    Varsin monelle tuntuu olevan edelleenkin vaikea ymmärtää, että yritys ei ole paikka, joka voidaan pistää kiinni kehittämisen ajaksi. Mitä tahansa kehitetäänkin, pitää samaan aikaan ajaa liiketoimintaa, jotta asiakkaat kyetään pitämään ja maksamaan kehityskustannukset. Itse asiassa usein yrityksessä huomataan, että vanhaa liiketoimintaa on ensin kiihdytettävä ennen kuin rahaa löytyy uutta varten. Pistemäisyys johtuu osittain siitä, että rahaa on rajallisesti ja osittain tuosta edellä mainitusta. Jos asiakkaan keskustelukumppanit ovat myyjiä, niin voitko edes odottaa kokonaisvaltaista näkemystä?

    4) Sirpalemaisuus

    Tässä on haastetta kyllin. Kun digipuolen edelläkävijöistä varsin harvalla on vankkaa ymmärrystä vanhasta bisneksestä, ei ole myöskään tietoa mitkä ovat kriittisiä ylläpidettäviä asioita. Siksi ostavalla puolella olevan johtajan olo ei ole turvallinen, kun ei voi olla varma, että kaikki mahdolliset tuotantokatkokset on voitu eliminoida.

    5) Reaktiivisuus

    Moni hyvä idea voi olla aavistuksen verran aikaansa edellä. Erityisesti b to b puolella kaupantekotavat muuttuvat hitaasti. Suurin syy on luottamus. Tiedetään vanhan mallin heikkoudet ja osataan varautua niihin. Lisäksi asiakkaat eivät ole välttämättä valmiita uusiin palveluihin, jolloin pitää pyörittää samaan aikaan kahta rakennetta. Se voi olla kallista tai ainakin tehotonta.

    Nämä nyt pikaisena. Hyvä että itsekritiikkiä löytyy…:)

  2. Laura Tiilikainen

    Feseen jo kommentoinkin, ja kommentoinpa vielä tännekin.

    Tuosta tuotelähtöisyydestä ja pistemäisyydestä sen verran, että digitalisaatiossa työkalut – alustat – luovat sitä ymmärrystä ja osaamista, jota tarvitaan pistemäisyydestä pääsemiseksi. Nythän monella organisaatiolla on sellainen haaste, että ”toimintaa pitäisi digitalisoida”, mutta organisaatiolla ei ole hajuakaan siitä, mitä se voisi tarkoittaa ja miten se tehdään. Visioon tarvitaan riittävästi taustaymmärrystä, jota syntyy näkemällä, käyttämällä ja kokeilemalla niitä työvälineitä ja toimintamalleja ja hahmottamalla sitten, että mitkä ne mahdollisuudet ovat omalla alalla.

    Tilanne on vähän samanlainen kuin jos 150 vuotta sitten kyläsepälle olisi sanottu, että pitää teollistaa, kun suurimmalla osalla yrityksistä ei ollut käsitystäkään, miten tehdas toimii ja mitä sen pystyyn pistäminen ylipäätään tarkoittaa. Sanomattakin lienee selvää, että se visio ei sen kyläsepän päässä syntynyt ennen kuin hän oli nähnyt jossain tehtaan ja käynyt katsomassa, että miten se toimii.

    Kyse ei tosiaan ole mistään (IT-)järjestelmähankkeesta vaan koko liiketoiminnan tekemisestä toisin. Vanhan tekohengittäminen siinä rinnalla on eräällä tavalla ymmärrettävää, koska se tarjoaa yleensä jonkin aikaa lypsylehmän, jolla uuden kehittämistä voi rahoittaa. Toisaalta juuri tästä vanhan tekohengittämisestä usein seuraa myös se, että sen uudistamisen tekee joku alan perinteistä ulkopuolinen taho, koska tulokkaalla ei ole sitä lypsylehmää, josta luopuminen on vaikeaa.

Kommentoi