Petteri Kolinen // October 25 2017

Älyä vai tekoälyä?

Portti aukeaa ja lähden ajelemaan kotia kohti.

Lentokentän pysäköinnin pitäisi olla nykyään paljon helpompaa ja vaivattomampaa, onhan siihen liitetty jo hiukan tekoälyn ensimmäisiä älynväläyksiä. Sisään ajettaessa auton rekisterinumero luetaan ja ulos ajaessa pömpeli kertoo, paljonko maksua on kertynyt, ja maksun voi suorittaa suoraan puomin vieressä olevaan luukkuun, suoraan autosta.

Kuitenkin lentoasemalla ihmiset jonottavat hämmentyneinä vanhanaikaisten maksuautomaattien edessä. Missään ei lue, että maksun voi maksaa myös suoraan portilla. Kaikki yrittävät sinnikkäästi maksaa pysäköintiä. Laitteet ovat täynnä erilaisia kirjoitettuja ja printattuja ohjeita, ja niiden tavaamiseen menee aikaa ja jono kasvaa. Miten näin yksinkertaisen asian hoitamiseen tarvitaan useita pienille lapuille raapustettuja ohjeita? Lentokenttäpysäköintiä kuvaillaan yleensä hankalaksi, vaivalloiseksi ja rasittavaksi.

Kyse on huonosta suunnittelusta ja huonosta käyttökokemuksesta.

Palvelujen suunnittelussa ja erityisesti niiden digitalisoituessa projektien kimpussa on usein teknologia- tai softaspesialisteja, ei ensisijaisesti ihmiskeskeisen suunnittelun osaajia. Esimerkiksi näissä onnettomissa lippuautomaateissa korttimaksuluukku on usein navan korkeudella, ja jos haluaa nähdä korttiluukun näytölle, täytyy selän taipua japanilaishenkiseen etunojaan. Ergonomian peruskurssilla oppii jokainen tuotesuunnittelija huomioimaan ihmisen mittasuhteet, liikkeet ja näkökentän suunnittelutyössä. Käyttöliittymä ja ohjelmiston toimivuus ovat kuitenkin vain osa käyttökokemusta.

Yritykset ja erilaiset julkisen sektorin toimijat digitalisoivat prosessejaan ja palvelujaan, mutta riski on, että rakennetaan palveluja, joissa kokonaiskäyttökokemus ei toimi.

Pidin 20 vuoden tauon julkisen liikenteen käytössä.

Aikoinaan koko bussipysäkki tyhjeni muutamassa kymmenessä sekunnissa, matkustajien vilauttaessa kuukausilippuja. Tänä päivänä bussit seisovat pysäkeillä moninkertaisen ajan, ihmisten painiessa hitaiden ja hankalien lukulaitteiden kanssa. Matka kestää huomattavasti pidempään ja kokemus bussin käytöstä on huono. HSL:n uudet laitteet eivät ainakaan paranna tilannetta.

En tiedä yhtään laajasti käytössä olevaa palvelua, jossa ei olisi jotain fyysistä mukana, käyttöliittymänä, ympäristönä, tilana, ihmisenä tai laitteena.

Käyttökokemus ja palvelu pitää nähdä kokonaisvaltaisesti. Me käyttäjät emme tee eroa digitaalisen ja fyysisen välillä.

Hyvä suunnittelu luo älykkyyttä, ei teknologia.

Näistä teemoista jutellaan lisää 16.11.2017 Design Forum Finlandin ja Digitalistin yhteisessä tapahtumassa.

Tervetuloa kuuntelemaan paikan päälle tai verkkoon.