Jarno Limnéll // September 23 2015

Digitaalinen turvallisuus kilpailuetuna

Yhteiskuntamme, liiketoimintamme ja arkipäivämme digitalisoituessa on välttämätöntä kiinnittää huomio yhteen keskeiseen digitalisaation mahdollistajaan – turvallisuuteen.

Digitaalinen turvallisuus, useimmin kyberturvallisuudeksi kutsuttu asia, voi olla joko merkittävä digitalisaation hidastaja ja epävarmuutta synnyttävä tekijä tai vaihtoehtoisesti vahva kilpailuetu Suomelle. Digitaalisen turvallisuuden merkitys tulee entisestään kasvamaan kun esimerkiksi liiketoiminnan arvosta yhä suurempi osuus muodostuu tiedonkäsittelyä hyödyntämällä.

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmasta ei löydy sanoja ATK, ICT tai tietotekniikka. Maamme kuvataan osaavaksi, sisukkaaksi ja ketteräksi, jonka hyvinvointi ja kilpailukyky rakentuvat pitkälti digitalisoinnin ympärille. Hyvä niin. Monilla on kuitenkin jäänyt huomaamatta itselleni tärkein hallitusohjelmassa esitetty tavoite: ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä.” Jokainen ymmärtää, että tätä turvallisuuden tavoitetta emme kykene saavuttamaan ilman vahvaa panostamista digitaaliseen turvallisuuteen. Digitalisoinnissa turvallisuus ei voi olla jälkiajatus, josta huolehditaan ”jossain projektin loppuvaiheessa” tai ei ollenkaan. Kun digitaalisuus on lähes kaikkialla, on digitaalisen turvallisuudenkin oltava läsnä kaikkialla – sisäänrakennettuina kaikkiin rakenteisiin, laitteisiin, palveluihin ja järjestelmiin.

Turvallisuus on digitalisoinnissa välttämättömyyden lisäksi mahdollisuus. Digitaalinen turvallisuus tulisikin nähdä pelkkien uhkien ja kieltojen korostamisen sijasta nimenomaan mahdollisuutena. Turvallisuus mahdollistaa teknologian ja digitalisoitumisen hyötyjen täysimääräisen hyödyntämisen.

Olemme lukeneet viime aikoina yhä enemmän uutisia hakkeroiduista itkuhälyttimistä, sydämentahdistimista, autoista, lentokoneista ja teollisuuslaitoksista. Yhä useammat arkipäiväämme helpottamaan ostamamme laitteet tai käyttämämme palvelut ovat kiinni digitaalisessa maailmassa. Emme kuluttajina usein edes ymmärrä, että esimerkiksi hehkulamppua ostaessamme hankimme ”tietokoneen”, joka on yhteydessä nettiin. Emme silloin myöskään osaa vaatia laitteilta turvallisuutta. Jos alkaisimme enemmän vaatia turvallisuutta, olisi siihen myös valmistajien pakko kiinnittää enemmän huomiota. Tällöin turvallisuudesta huolehtiminen olisi valmistajan kilpailuetu.

Kyse ei ole ainoastaan kulutushyödykkeistä vaan paljon suuremmasta asiasta. Esimerkiksi Konecranesin aiempi toimitusjohtaja Pekka Lundmark on todennut hyvin miten teollinen internet tulee nousemaan tai kaatumaan turvallisuuteen. Digitaalisen turvallisuuden strategisuus on myös erityisesti Yhdysvalloissa johtanut siihen, että useat yhtiöt, kuten Coca-Cola, General Motors ja JP Morgan, ovat nostaneet yhtiönsä ylimpään johtoryhmään kyberturvallisuusasiantuntijoita. Sen takia, että digitaalisen maailman toimimattomuus tai turvattomuus on liiketoiminnan ja tuloksen tekemisen näkökulmasta niin merkittävä asia, että sitä on jatkuvasti käsiteltävä strategisimmalla päätöksentekotasolla.

Näen isona mahdollisuutena, että suomalaiset yritykset ottavat turvallisuuden brändikseen ja tekevät siitä kilpailuedun itselleen digitalisaation megatrendin keskellä. Tässä on mahdollisuus selkeään kilpailuetuun ja saada etumatkaa markkinoille.

Toinen kilpailukyvyn kehittämisen alue on suomalaiset osaajat ja suomalaiset digitaalisen turvallisuuden ratkaisut. Osaamistamme maailmalla kyber- ja tietoturvan alueella arvostetaan, sen voin kokemuksesta sanoa. Tänä päivänä huomaan maailmalla liikkuessa keskustelevani yhä enemmän digitaalisen turvallisuuden yhteydessä luottamuksesta, mikä on turvallisuuden kolikon toinen puoli. Ilman luottamusta ei voi rakentaa turvallisuutta. Turvallisuusratkaisuissa maailmalla keskustellaan yhä enemmän siitä, että keneen ja mihin voi luottaa? Silloin on mukava sanoa tulevansa Suomesta. On myös hyvä, ettei suomalaisille tietoturva- ja kyberturvallisuusalan yrityksille aseteta tulevassa tiedustelulaissa vaatimusta takaporttien asettamiseen tai salausavaimien luovutusvelvollisuuteen. En ole havainnut minkään muun valtion todenneen julkisesti asiasta samalla tavalla. Tämä on etu suomalaisille tuotteille ja palveluille.

Digitaalinen turvallisuus on vahvasti myös arkipäivän turvallisuutta ja koskettaa meitä jokaista. Pidän erinomaisena, että ensi vuonna koodaus tulee koulujen opetusohjelmiin, puolustusvoimat kouluttaa kyberperustaidot jokaiselle varusmiehelle ja yrityksissä on alettu lisääntyvissä määrin kiinnittämään huomiota henkilöstönsä digiturvallisuuden perusasioiden kouluttamiseen. Uskon, että kaikkein nopein ja kustannustehokkain tapa parantaa yhteiskuntamme digitaalisen turvallisuuden tasoa on laittaa perusasiat kuntoon.

Tämä koskee niin teknologiaa, ihmisten osaamistasoa kuin rohkeuttakin huomioida digitaalinen turvallisuus kilpailuetuna