Tarmo Hassinen // October 30 2017

Harjoittelematta viestintä toimii parhaiten?

Suunnitelmat olemassa?

Onko yrityksen tai organisaation järkevää suunnitella kuinka toimia mahdollisissa ympäristöön kohdistuvissa häiriötilanteissa? Tai yksityishenkilön?

Intuition tuottama vastaus kysymykseen on kyllä. Rationaalinen pohdinta seuraa perässä kertoen, että tämän vuoksihan minulla on kotona jemmattuja taskulamppuja ja sulakkeita. Tätä seuraa kysymys, missähän ne oikeasti ovatkaan ja toimivatko lamput. Ei mitään hajua. Kumpaankaan.

Mistä minä tiedän mitä täällä tapahtuu?

Ajatus lentää sitten jo itseeni pahemmin sattuvaan tapaukseen. Kriisi! Jyväskylän vesijohtoveteen on päässyt jokin sinne kuulumaton koliikkibakteeri, joka laittaa mahan kuralle ja nostattaa metelin. Sähkökatkon huomaan per heti, mutta veden epäpuhtaudet näkyvät hetken päästä. Ai vitsi, kun en olisikaan juonut vesilasia sinä aamuna enkä tarjoillut muullekaan perheelle. Olisipa eläminen paljon helpompaa! Olisiko tästä kerrottu radiossa Ylen 1:ltä, television hätätiedotteessa tai tekstitv:ssä? Sama se, koska mitään noista en aamutuimaan seuraa.

Häiriöitä on monenlaisia, niin kuin on niihin suunniteltuja varautumiskeinojakin. Tulevaisuutta on edelleen hankala ennustaa, mutta aina voidaan leikkiä ajatuksella, että jokin häiriötapahtuma toteutuu ja pohtia, kuinka siinä tilanteessa itse toimisi. Eli oikeammin puhutaan harjoittelusta. Ensiapu- ja paloharjoitukset lienevät valtaosalle jo tuttuja. Joillekin tipahtaa silloin tällöin leijona-logolla varustetun kirjepostin muodossa kutsu kertausharjoituksiin. Itselleni viimeksi vuonna 2001. Mitään näitä harjoituksissa opittuja taitoja ei haluaisi joutua käyttämään todellisuudessa. Viesti on kuitenkin kaikissa sama: valmistaudu odottamattomaan, jotta osaat tarpeen vaatiessa toimia oikein.

Vain lahjattomat harjoittelee?

Harjoitellaanko viestintää tai viestintävälineiden käyttöä, että saataisiin viesti häiriöstä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan? Kuinka varmistetaan, että viesti on tavoittanut kohteen ja kohde ymmärtänyt asian? Toimiiko kriisin aikainen viestintäsuunnitelma? Miten häiriön tilanteen kehittymisestä viestitään? Entä jälkihoito? Varmaan jonkin verran haastavampi harjoittelun paikka, mutta kuitenkin syytä harjoittelulle olisi.

Minulle, joka ei ole viestinnän ammattilainen, kysymykset ovat vaikeita, enkä osaa niihin vastata. Kuitenkin väitän, että häiriöviestinnän suunnitteluun ja harjoitteluun sijoitettu aika ja resurssit maksavat itsensä takaisin jo ennen ensimmäistäkään tositilannetta, pelkästään viestintävälineiden hyödynnettävyyden tehostumisen muodossa.

Lisää keskustelua aiheesta LinkedIn:n ATK-natiivit ryhmässä: https://www.linkedin.com/groups/13557922. Tai twitterissä #ATKnatiivit.

More from Tarmo Hassinen