Jarmo Matilainen // November 07 2014

Julkisista hankinnoista innovaatioita ja kasvua

Julkisiin hankintoihin käytetään vuositasolla Suomessa miljarditolkulla veromaksajien varoja ja nykyinen lainsäädäntö johtaa siihen, että hankinnan prosesseista on tullut vanhoja rakenteita ylläpitävä ja vahvistava järjestelmä.

Kilpailutukset laativat aina samat konsultit, joiden tiedetään tekevän prikulleen lainmukaisia kilpailutuksia, joista ei joudu markkinaoikeuteen. Prosessi on jo alusta alkaen jäykistetty tiettyyn vanhaan koeponnistettuun kaavaan. Itse kilpailuun osallistuminen vaatii 3-5 samanlaista referenssiä – siis vaaditaan näyttöä vanhan rakenteen ylläpitämisestä ja vielä monessa eri organisaatiossa. Tarjoajan pitää olla tietyn kokoinen organisaatio, jolla on toimintaa vähintään kolme vuotta – tämä sulkee pois innovatiiviset startupit ja pienet aloittavat toimijat.

Erityisen ohjaava kriteeri kilpailutuksessa on palvelun ostohinta, joka monesti ohjaa tekemään ostetun palvelun samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta kustannustehokkaammin. Tämähän ei aina tarkoita kokonaisedullisuutta.

Julkisen sektorin hankintakäytäntöjä pitäisikin uudistaa siten, että referenssien sijaan korostettaisiin hankinnan uutuusarvoa ja sitä, että miten paljon uusi ratkaisu digitalisoi asiakkaan prosesseja ja miten paljon se uudistaa ostavaa organisaatiota.

Hinnan osalta pitäisi pystyä arvioimaan välillisiä hyötyjä ostohinnan sijaan, jos manuaaliprosessiin ostetaan halvin mahdollinen ratkaisu, niin eihän se ostohinta ole suurin kuluerä vaan itse prosessin ylläpitäminen – etenkin jos vielä voitaisiin koko prosessi digitalisoida pois tarpeettomana.

Hankinnassa pitäisi uskaltaa käyttää useammin verkostomalleja, jossa kokeneet toimittaja voisivat ottaa vastuuta hankinnan läpiviennistä ja uudet aloittavat toimijat toisivat innovatiivisuutensa peliin. Tällä samalla tavalla on rakentunut esimerkiksi Varkauden seudun energiaklusteri – suurten ja pienten toimijoiden yhteistyönä – suuret ovat tehneet kaupat ja osanneet projektiviennin ja pienet ovat ottaneet vastuulleen sellaisia osia toimituksesta, jotka ovat kunkin toimijan erityisalaa. Tätä samaa mallia voisi julkiset toimijat käyttää enemmän ja tarjota alustaa teknologian toimivuuden todentamiselle ja samalla mahdollistaen itselle uudistumista.

Tottakai pitää julkisen sektorin palvelutarjoajalla olla kyky toteuttaa tilattu ratkaisu, mutta nykyisin vanhan osaamisen painoarvo on liian korkea ja uudistukset ei etene.

Onko turvallisempaa aina tyytyä samaan ja pistää pää pensaaseen, kun joskus kokeilla jotain uutta ja ottaa riskiä – pää pensaassa epäonnistuminen ei pitäisi olla kannustavampaa kuin riskinotto!

Jos julkinen sektori ryhtyisi aktiivisesti ostamaan sellaisia palveluita, jota systemaattisesti uudistavat ja digitalisoivat prosesseja, niin Suomeen alkaa syntyä uusia yrityksiä, joiden osaamista olisi helpompi lähteä viemään kansainvälisille markkinoille. Samalla Suomen julkinen sektori uudistuisi nopeammin ja verorahamme poikisivat uutta osaamista ja innovaatioita.

More from Jarmo Matilainen