Antti Harjuoja // June 20 2016

Onko meillä tahtoa ja rohkeutta ladun avaajaksi?

Kuinka monelle Microsoftin isot irtisanomiset Suomessa tulivat yllätyksenä? No ei tullut. Totta kai on ikävä kuulla näin suurista irtisanomisista vallitsevassa työttömyystilanteessa. Mielestäni tämä kuvastaa hyvin sitä, mitä USA:n entinen suurlähettiläs Bruce Oreck kommentoi suomalaisista mtv.fi -uutisissa noin kuukausi sitten. Me suomalaiset olemme hitaita. Silloin kun pitäisi juosta, me kävelemme. Bruce toteaa suoraan ”Lopettakaa perässä hiihtäminen!”

Kun liian pitkään on syöty vanhoja eväitä, on jääty liian kauas muista ja joudutaan korjaamaan kurssia tekemällä isoja päätöksiä, kuten YT:t. Meikäläiset ovat benchmarkkaaja-kansaa, turhien riskien välttäjiä. Palkataan proven track record:ia ja ostetaan referenssien perusteella. Eihän siinä mitään väärää ole, että halutaan näyttöjä, mutta se ohjaa usein nimenomaan perässä hiihtämiseen. Vaikuttaa siltä, että muut Pohjoismaat uskaltavat kokeilla omia ratkaisujaan, mutta Suomi toteuttaa pääasiassa kiinan mallia eli kopioidaan muilta.

Tämä on sinänsä ristiriitaista, kun useilla toimialoilla, ja julkisella sektorilla, on jo vuosia puhuttu toimintaympäristön murroksesta ja tarvittavista muutoksista. Yllättävän harva kuitenkaan uskaltaa lähteä muutosta tekemään. Muutoksesta tekee vaikean se, että siinä pitää luopua jostain vanhasta (joskus hyväksi havaitusta) ja uskaltaa ottaa vastaan jotain uutta ja epävarmaa. Ehkä jopa epäonnistua. Kuka ottaa vastuun epäonnistumisesta? Ketä voi syyttää, jos jotain menee pieleen?

Viime vuosina yhä useammin on tullut vastaan termi kokeilukulttuuri. Suomen tuore hallituskin linjasi ohjelmassaan viime kesänä, että ”Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri.” Hienoa, että tahtotila uusille kokeiluille löytyy valtion johdossa, mutta sen jalkautus on ollut jopa yllättävän työlästä. Meikäläiset täällä arjessa olemme enemmän kuin valmiita tarttumaan uusiin kokeiluihin, mutta hallituksen ja arjen tekijöiden välillä on jarruja, jotka hidastavat välttämätöntä muutosta. Herää kysymys, että ovatko hallituksen ja arjen tekijöiden välissä operoivat poliitikot ja virkamiehet oikeita tahoja päättämään, millä keinoin uuteen nousuun päästään?

Saavutetuista eduistahan on todella vaikea luopua. Mutta se on välttämätöntä kun siirretään katse viime vuosikymmenten saavutuksista tähän päivään ja vielä omien rajojemme ulkopuolelle globaaliin pelikenttään, missä varsinainen talouden kilpailu käydään. Tätä kautta on ehkä helpompi ymmärtää se, että nyt on ihan pakko ottaa askel taaksepäin, että päästään lopulta kaksi eteenpäin. Pitkän vääntämisen jälkeen syntynyt kilpailukykysopimus on tästä hyvä esimerkki.

Norminpurkutalkoot ovat erittäin tervetulleet, koska parhaat edellytykset yrityksille ja työntekijöille luodaan antamalla niille riittävästi vapautta toimia. Poistetaan tai ainakin minimoidaan kontrolli ja byrokratia. Antamalla riittävä vapaus toimia, luodaan edellytyksiä rohkeille toimijoille toimia muutoksen vetureina ja benchmarkkaus-kohteina muille! Vapaus johtaa useimmiten vastuun ottamiseen ja holhous vastuun ulkoistamiseen.

Vapautta ja vastuuta kaipaavat tänä päivänä etenkin työttömät. Nykyiseen passivoivaan malliin tarvitaan liikkumavaraa. Aiemmin keväällä hallitus uutisoi jo työllistämisen uusista keinoista, mutta vaikuttaa siltä, että into arjen tekijöiden kesken oli ennen aikaista, koska hallituksen ja ruohonjuuritason välinen jarru on näköjään onnistunut tavoitteessaan eli uusia työllistämiskokeiluja ei lähdetä toteuttamaan. Näin mainitaan Ammattiliitto Pron uutisissa pari viikkoa sitten:
”Pro vaatii hallitusta vetäytymistä työttömyysturvan heikentämisestä, jotta liitto voi olla kilpailukykysopimuksessa mukana.
– Työnäytteen rajaaminen itsenäiseksi kokeiluksi on hankalaa, joten siitä luovutaan. Sen sijaan hallitus pohtii, onnistuuko työnäytteen sisällyttäminen osaksi työkokeilua. Jos ei, siitä luovutaan, sanoo ministeri Lindström.

Uudet menestystarinat eivät löyty roikkumalla kiinni menneessä. Ei aikoinaan auto tai kuumatka, ei Facebook tai Uber. Aina tarvitaan niitä, ketkä uskaltavat ottaa riskiä ja kokeilla. Joskus vastoin asiakkaiden toiveita, kuten Jorma Ollila totesi ”Kaikki kuluttajatutkimukset kertoivat, etteivät kuluttajat halunneet kosketusnäyttöä. Kaikki, myös Applen tekemät.”
Ja jos Rovion tiimi olisi heittänyt hanskat tiskiin ensimmäisen tai viimeistään viidennen epäonnistumineen pelin jälkeen, olisi yksi upea tarina jäänyt syntymättä. Unohtamatta viimeisintä kappaletta tarinassa, Angry Birds –elokuva! Millä näytöillä tai referensseillä Rovio lähti leffan tekoon?

Uudet kasvun eväät löytyvät kun uskalletaan ottaa vastuuta ja kokeilla uutta. Pahin mikä voi tapahtua, on se että uusi ei toimi halutusti ja palataan vanhaan.

”Ongelmat eivät ratkea samalla ajattelun tasolla kuin missä ne ovat syntyneet.” Albert Einstein

More from Antti Harjuoja