Helena Kaartinen // February 15 2014

Pyörä pyörii ja pakki puuttuu

Digipyörä on lähtenyt hyvin liikkeelle.

Osa meistä ohjaa pyörää, osa on tukevasti satulassa ja osa keikkuu kiinni pitäen tarakalla. Realistista on ajatella, että suomalaisista 20% on edelläkävijöitä, 60% seuraa tätä joukkoa ja loput 20% painaa jarrupoljinta .

Rooleja kuitenkin riittää kaikille. Tietäjille, taitajille ja tekijöille.
Viime viikkoisen Digibarometrin julkaisun ympärillä velloneessa keskustelussa nousee esille ensimmäinen tehtävä; ASENNE. Jos hyväksymme sen, ja omaksumme itse hyvän asenteen, voimmekin heti ryhtyä hommiin.

Asenteissa on ennakkuluuloja ja epäilyä. Osa johtuu tietämättömyydestä, osa ”mukatiedosta” ja osa tekosyihin verhotusta haluttomuudesta; kiire, hömpähtävyys, epäluotettavuus tms. Näiden seikkojen muuttamiseen voi vaikuttaa vain ihminen, joka on jo mukautunut digimaailmaan.
Näkisin esimerkiksi koululaiset, tai opiskelijat jalkautumassa, ihan livenä, työpaikoille opastamaan ensiaskeleiden otossa matalimman kynnyksen yli. Nämä digilähettiläät auttaisivat avaamaan sosiaalisen median antia ja mahdollisuuksia. Käsi kädessä toimitusjohtajan tai markkinointisihteerin kanssa. IRL.:)

Asiahan ei koske ainoastaan yrityksiä.

Kyse on myös yksilöiden brändeistä.

Suomen kansalaisten brändäämisestä digilukutaidolla, joka voidaan sitten lisätä muihin hyveisiimme. Heti luotettavuuden ja prkleen perään.

Ensimmäiset mukaan lähtevät, rohkeat yritykset nostaisivat itseään jo tällä pienellä askeleella lähemmäksi digimaailmaa. Tuskinpa jättäisivät hyödyntämättä myöskään siitä syntyvää markkinarakoa, ja oletettavasti digimaailma huomaisi myös heidät.

Kun toisaalla tasoitetaan pyörän tietä perustaitojen opetuksessa, voivat toiset suunnitella seuraavaa suuntaa luottaen siihen, että saamme alussa mainitusta 60%:sta osaavia, perinteisten tapojen ja digitaalisuuden sekakäyttäjiä.