Hanna Harjula // August 14 2015

Viisi vinkkiä jakamisen kulttuuriin

Yksi digitalistien eniten toistelluista iskulauseista on #SharingIsCaring.

Markkinoijan näkökulmasta syykin on aika itsestään selvä: timanttisinkaan sisältö ei herää henkiin, jos ei sitä löydetä, lueta ja lopulta vaikututa. Samaan mottoon nojaa myös yksi markkinoijan unelmista ja tämän hetken trenditermeistä, työntekijälähettilyys. Kun koko organisaatio saadaan jakamaan organisaatiolle relevantteja sisältöjä omille verkostoilleen, on helppo laskea, että sisältö leviää laajemmalle kuin pelkän yritystilin jakamana.

Työntekijälähettiläät ovat kuitenkin aitoja ihmisiä, jotka eivät kasva ja kukoista salailevassa ja kyräilevässä maaperässä. Kukaan tuskin itsekään haluaa “eläväksi botiksi”, joka vain uudelleentwiittaa samansisältöisiä yrityssisältöjä. Haluamme mukaan keskusteluun ihmisiä omina itseinään! Tässä ratkaisevinta on keskusteleva ja läpinäkyvä organisaatiokulttuuri. Tiedämme varmasti kaikki, että kulttuurin muuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta uskaltaudun silti listaamaan muutaman vinkin jakamisen kulttuurin rakentamiseen. Viisi vinkkiä jakamisen kulttuuriin:

  1. Pidä huolta, että organisaation omat digityökalut ovat ajan tasalla. Jos työn tekeminen nojaa viime vuosikymmenten työtapoihin, kuinka todennäköistä on, että työntekijät innostuvat keskustelemaan sosiaalisessa mediassa työhönsä liittyvistä teemoista? Myös ylivertaisen asiakaskokemuksen rakentamisessa on avainasemassa se, että työntekijät kokevat oman työpäivänsä toimivaksi. Jos työntekijä itse joutuu metsästämään tietoa kissojen ja koirien kanssa, tieto tuskin liikkuu asiakkaillekaan niin nopeasti kuin toive olisi. Simppeli 15 kohdan tsekkilista digityön perusasioiden arviointiin löytyy aiemmasta kirjoituksestani täältä.
  2. Huolehdi, että kaikki tuntevat yrityksesi sisällöt. Käsi sydämelle: muistetaanko teillä aina kertoa kaikista sisällöistä ja kampanjoista talon sisällä? Esimerkki elävästä elämästä löytyy opiskeluajoiltani, kun työskentelin myyjänä kenkäkaupassa. Asiakkaat saapuivat liikkeeseen usein paperinen Hesari-leike kourassaan ja pyysivät kenkiä, joita tänään lehdessä mainostettiin. Oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, että olin myyjänä tällaisesta kampanjasta autuaan tietämätön. Nämä hetket olivat kiusallisia sekä myyjälle että ostajalle. Et varmaankaan halua luoda kiusallisia fiiliksiä kummallekaan näistä ryhmistä?
  3. Johdon esimerkkiä ei voi korostaa liikaa. Johdon some-näkyvyydestä on puhuttu ja kirjoitettu paljon kuluvan kevään ja kesän aikana. Hyvä niin, koska johdon esimerkin vaikutusta ei koskaan voi aliarvioida! Melko usein keskustelu kuitenkin pyörii eniten yhden kanavan, tarkemmin sanottuna Twitterin ympärillä. Vaikka itse Twitteriä suuresti fanitankin, on syytä muistaa, että yksi kanava ei vielä muuta kulttuuria. Omasta mielestäni johdon näkyvyys onkin vähintään yhtä tärkeää organisaation sisäisessä digitaalisessa verkostossa (ks. kohta 1!).
  4. Kouluta, kannusta, päästä irti kontrollista! Toista tätä kohtaa aina uudelleen ja uudelleen. Kontrollista irti päästämistä suosittelen erityisesti organisaatioiden viestintävastaaville. Jokainen on yksilö ja persoonallinen viestintä on vain plussaa. Kannustamisessa korostaisin niitä hyötyjä, joita työntekijä itse saa aktiivisuudestaan – oppimista, verkostoja, uusia ideoita ja lopulta toivottavasti myös parempaa kilpailukykyä omalle työyhteisölleen. Uskon ja toivon, että yhä useampi viestijä ja johtaja näkee itsensä ennemmin sparraajana ja valmentajana kuin portinvartijana.
  5. Pelottaako vieläkin päästää työntekijät jakamaan sisältöjä omissa nimissään ja omilla saatesanoillaan? Kysy itseltäsi yksi kysymys: jos koko organisaation läsnäolo somessa edelleen pelottaa, miten uskallat ylipäätään päästää heidät asiakkaidesi luo? Loppujen lopuksi jakamisen kulttuurin kulmakivenä on luottamus siihen, että jokainen osaa ja haluaa tehdä oman työnsä kunnolla.

Sisältöjen jakamiseen kannustava kulttuuri on toki vain kolikon yksi puoli. Harva haluaa jakaa omalle verkostolleen mainoksia, ja asiakkaita auttavan sisällön tuottaminen onkin sitten kokonaan toinen tarina. Avoimesta kulttuurista versoaa kuitenkin usein myös innokkaita bloggareita ja muita sisällöntuottajia. Ja mikä olisikaan parempi tapa välttää mainosjargonia kuin työntekijöiden itsensä tuottama sisältö?

Jatketaan keskustelua Twitterissä: @hharjula

More from Hanna Harjula